Koko viikko on alkanut aivan perseelleen. Flunssa iski maanantaina, ja olenkin ollut sairaslomalla koko viikon. Huomenna sitten pitäisi mennä reippaana takaisin töihin. Noh, kyllä se töissä oleminen voittaa monen päivän kuumeen, tosin reippaasta en osaa sanoa mitään. Outoa mennä vain yhdeksi päiväksi töihin, ja sitten alkaa suoraan viikonloppu.. Huomenna olisi sitten firman pikkujoulutkin.. Saas nähdä miten käy.

No hyviä uutisia on sen verran kuulunut, että mitään sukupuolitautia ei ole! :) Olen siis aivan puhdas, ja jälleen kerran selvisin pelkällä säikähdyksellä.

Ja sitten aiheeseen joka rasittaa päätäni järjettömän paljon, nimittäin K. Olen itkenyt koko päivän hänen vuokseen, ja vain sen takia koska hän otti minuun yhteyttä ja jouduin olemaan hänen kanssaan tekemisissä. Aamulla herätessäni huomasin hänen soittaneen yöllä minulle. Mietinkin hetken laitanko viestiä hänelle ja kysyn mitä asiaa oli, vai annanko koko asian vain olla. Päätin kuitenkin laittaa viestiä, sillä olin niin vihainen hänelle etten enään saanut nukuttua.

Päädyimme sitten tappelemaan tekstiviestien välityksellä, ja sain "syyn" eroomme. K:n kuulemma piti olla tilivelvollinen jokaisesta menostaan minulle, ja minun mielialani olivat mitä olivat. Tappelimme liikaa, ja hänen piti aina varoa mitä sanoi minulle. Minä en kuulemma ottanut näitä asioita tosissani.

Olen täysin eri mieltä hänen kanssaan edelleen, en missään vaiheessa kytännyt häntä. Mielestäni parisuhteessa kuuluu olla kiinnostunut toisen asioista ja miten päivä on mennyt. Jumalauta, en ollut hänen ikkunansa alla varmistamassa että K tosiaan on kotona jos niin on sanonut ja yksin. "Mitä teit tänää? Ai, olitko kenen kanssa? No oliko kivaa?" Kaipa tuotakin voi joku sitten pitää kyttäämisenä. Tosin minuahan ei tarvinnut kytätä koska kerroin päivästäni myös ilman että kysyttiin. Tosin niin teki myös K:kin.

Voin kyllä myöntää että mielialani olivat silloin tällöin suoraan sanottuna perseestä. Otin ehkä hieman liikaa herneitä nenään, mutta se ei johtunut ainoastaan K:sta vain myös omista päänsisäisistä ongelmistani ja stressistä. K tosin ei ymmärtänyt tätä.

Suutuspäissäni menin sitten kertomaan myös K:lle että petin häntä. Tosin en tiedä kuinka tosissaan hän sen otti. Luultavasti luuli vain että suutuspäissäni sanoin niin. Ei sillä niin väliä, sain ainakin pienen epäluulon hänen korviensa väliin.

Koska paikkakunnallani on niin pienet piirit, ja kaikki tuntevat jonkun joka tuntee jonkun joka.. jne. K on kuulemma säästänyt viestejäni, jotta jos sitten menen hänen seläntakanaan puhumaan paskaa, hän voi näyttää miten asiat todellisuudessa olivat (luultavimmin, että minä olen vain joku skitso ämmä jolla ei kaikki ole aivan kotona). Tätä en ymmärrä lainkaan. Itse olen taas pyyhkinyt hänet kokonaan puhelimestani, ja häneltä saaduista tavaroista olen hankkiutunut eroon. Olen kyllä puhunut ystävilleni K:n käytöksestä ja mitä välillämme on tapahtunut, niin hyvistä kuin huonoistakin asioista, mutta kertaakaan en ole keksinyt mitään omasta päästäni/suurennellut asioita. Mutta minä nyt vain kuulemma olen sellainen joka jauhaa seläntakana. Noh, siinähän näyttää millainen sekopää todellisuudessa olen. Eipä sillä niin merkitystä minulle ole. Ennemminkin olen ihmeissäni miksi hänen pitää säästää haista vittu viestejäni? Kaipa siitäkin voi saada jonkun masokistisen nautinnon.

Päädyin kuitenkin soittamaan K:lle ja vaadin hieman selityksiä hänen syytöksiinsä. Kaipa niitä sain, en muista enään. Tappelimme, nauroimme, piikittelimme, tappelimme, puhuimme.. Sovimme kuitenkin ettei hän ota minuun enään mitään yhteyttä, sillä olen niin vihainen hänelle ja ennen kaikkea itselleni koska uskoin häntä ja hänen valheitaan. En kaipaa mitään hyvän päivän ex kundikaveria jonka kanssa vaihdetaan kuulumisia. Tämän vuoksi olenkin laittanut välit poikki kaikkien entisten kundikavereideni kanssa. Tosin valitettavasti K:n kanssa joudun olemaan tekemisissä muista kuin itsestäni riippuvista syistä, halusin tai en.

Viimeisen kuukauden ajan olen ollut vihainen, niin vihainen K:lle ja kuten sanoin, ennen kaikkea itselleni. Tuntuu vain niin tyhmältä, että miksi uskoin hänen valheisiinsa taas. Miksi en jo ensimmäisellä kerralla tajunnut ettei se toimi. Miksi sitä päätä pitää hakkaa seinään täysin vapaa ehtoisesti uudestaan ja uudestaan? Miksi? Kuinka paljon ihmisen pitää tahallaan satuttaa itseään. Jos se ei toiminut ensimmäisellä kerralla, niin miksi se toimisi viidennellä? Miksi aina pitää antaa uusi mahdollisuus. Miksi pitää antaa uusi mahdollisuus? Eikö K ole satuttanut minua jo tarpeeksi? Enkö minä ole satuttanut K:ta jo tarpeeksi? Miksi minulle aina kerrotaan että minussa on vain vikaa? Miksi en uskonut päätäni viime kerralla kun K halusi palata yhteen? Miksi olen ollut niin tyhmä? Tyhmä!

Nyt olenkin sitten itkenyt koko päivän. Viha muuttui keskustelumme jälkeen suruksi. Ehkä se on näin parempi, askel kohti ylipääsemistä. Mutta nyt olen niin surullinen ja yksinäinen. Oloni ei olisi näin paha, jos minulla olisi joku toinen. 4 viikkoa selibaattiakin takana. Kohta 4 viikkoa sinkkuna. Pisin aika tänä vuonna. Olen niin ahdistunut yksinäisyyteni kanssa. Mikä vittu mussa on niin pahasti vialla etten kelpaa kenellekään kuin hetkeksi??????

Haluaisin laittaa K:lle viestin jossa pyytäisin anteeksi, ja kertoisin vihani muuttuneen suruksi. Haluaisin myös pyytää häneltä, jos voisin tulla hänen luokseen yhdeksi yöksi, sillä kaipaan häntä ja olen yksinäinen. Haluaisin mennä hänen lähellee ja itkeä tämän pahan olon pois, ja samalla hän lohduttaisi minua.

Mutta en kuitenkaan tee niin, koska vähäiset rippeet ylpeydestäni ei anna periksi, ja vaipuisin todelliseen epätoivoon jos hän sanoisi ettei se hänen mielestään ole hyvä idea. Päädyin siis kaatamaan itselleni äsken erittäin vahvan koskenkorva paukun. No, eipä se auttanut lainkaan. Kaadan siis toisen.

Mutta jumalauta kun on paha olo henkisesti, eikä se meinaa lähteä millään pois :´( Tarvitsisin jokun miehen lähelleni, joka sanoisi että kyllä kaikki muuttuu vielä paremmaksi.

Vapaaehtoisia?

 

K:lle :

Anna jo olla, anna mun olla ja unohtaa.

Stella, Piste