Perjantai päivitys taas menossa. Monta kertaa oon ajatellu kirjotella jotain enemmän ja vähemmän asiaa tänne, mutta en vaan oo saanut aikaiseksi. Kamala väsymys ollu koko viikon. Aamulla ei meinaa jaksaa nousta sängystä ylös ollenkaan, ja illalla ei sitten saa unta/heräilee monta kertaa parin tunnin välein/nukkuu koko yön mutta aamulla väsyttää liian paljon. Unilääkkeitä en haluais käydä hakemassa lääkäristä, sillä edelliset mitä kokeilin (TOSI PIENI ANNOS) ja jo ne sai menemään ihan sekasin. Illalla oli sekava olo, ja aamulla myös vaikka en ees ottanu niin isoa annosta mitä lääkäri oli määrännyt. Muutaman vaara tilanteen autolla aiheutin, ja siihen loppui niiden pillereiden popsiminen. Lääkkeitähän tuli syötyä ehkä viikko max.

Asiat rullaa K:n kanssa samoin kuin aina ennenkin. Joka kerta kun nähdään, se tunne etten mä oikeasti halua tälläistä suhdetta vahvistuu. Samalla se tunne joka sanoo että jaksa nyt vielä vähän aikaa, kyllä ne asiat muuttuu pian, on myös läsnä.
Aina luvataan että asiat menevät paremmaksi, mutta milloin niin tapahtuu? Tyhjiä lupauksia, ja tyhmänä jaksan aina uskoa niihin uudelleen ja uudelleen.

Mutta nyt mä olen päättänyt että  K:n ja mun tarina tulee saamaan päätöksen. Se on eri asia että milloin näin tapahtuu.. Ei tänään, eikä välttämättä huomennakaan, mutta pian kuitenkin.
Mä haluan että mun poikaystävä käyttäytyy poikaystävän tavoin, en niin kuin olisimme pelkkiä kavereita. Tai no, kuin Friends with benefits.

Mä tiedän että se paha olo iskee sitten kun ensin saan kerättyä sen verran voimia että pystyn lopettamaan koko jutun. Oikeastaan mulle tulee jo paha mieli siitä kun ajattelen että "suhde" pitää lopettaa. Ja nyt mä sitten luopuisin K:sta viimeisen kerran.
Mä en haluais, mutta en mä halua myöskään tätä mitä meillä on nyt.


Se K:n jauhamisesta, ja nyt hieman iloisempiin asioihin.. Mulla on treffit nyt viikonloppuna :) Täysin tuntemattoman kundin kanssa. Tavattiin viime viikonloppuna baarissa, minä kaatokännissä, kundi selvinpäin. Juteltiin alkuviikosta puhelimessa ja ihan mukavan olonen oli :) Luojan kiitos se esitteli ittensä kun soitti, sillä mulla ei ollut mitään hajua mikä kundin nimi oli vaikka esittelikin itsensä kun tapasimme.
Josko tämä olisi se hyvä mies mulle? Jos ei, niin sitten ollaan taas kokemusta rikkaampia. Kirjoittelen ensi viikolla sitten lisää miten meni, onko jatkoa tiedossa yms. :)

(kaipa sekin jotain kertoo, jos lähden toisen kanssa treffeille vaikka "seurustelen"  K:n kanssa... Olen sika, tiedän)

Jotenkin musta alkaa taas tuntumaan että mulla on ollu taas baarissa ollessa vientiä. Tai siis tavallista enemmän. Mitä hauskempaa mulla on, sitä enemmän niitä miehiä tulee juttelemaan yms. ja sitä mukavempaa mulla taas on. Sillon kun juodaan pelkästään vitutukseen, sillon musta tuntuu että kaikki karttaa.
Varsinkin tällä viikolla kun on tullu käytyä kaupassa/kaupungilla/jne. kundit tuntuu kattovan mua "sillä silmällä" vaikka näyttäisin kuinka perseeltä tahansa (vaikka habitus on mitä on). En tosiaankaan tiedä mistä johtuu. Tai oikeastaan kaikkeen löytyy aivan yksinkertainen selitys: ne miehet kattelee mua sen takia niin "oudosti" koska mä näytän oudolta x)
No jos tänään kaupassa joku kundi kattelee mua oudosti, niin mä hymyilen sille ja katon että hymyileekö se takaisin vai käveleekö vaan pois ilman että noteeraa ollenkaa. Siinähän se selvyys tulee esille, oonko kaunotar vai hirviö :)

Mutta kaikesta huolimatta, hyvää viikonloppua kaikille :)