viimisimmästä päivityksestä on taas kulunut piiiiiitkä aika. aikaa yleisesti on edelleen liian vähän, ja kun oikeastaan ei ole mitään mistä valittaa niin sitä aikaa tulee järjestettyä vähemmän kuin aikaisemmin.

viimeisen kuukauden voi tiivistää muutamaan sanaan: MULLA MENEE HYVIN. oikeastaan kaikki on hyvin, tai paremmin kuin muistan asioiden olleen pitkään aikaan. no muutama pikku asia on sellainen mistä voisi valittaa, mutta taidan jättää väliin tällä kertaa. töissä on ollut aivan järkyttävä kiire koko ajan. no jos jotain hyvää siitäkin pitää löytää, niin se että päivät menevät yhdessä hujauksessa.

k:n kanssa menee erittäin hyvin, tuntuu kuin suhde olisi löytänyt ihan uuden ulottuvuuden. lämpöä ja läheisyyttä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin on ollut. on ihana mennä k:n kanssa nukkumaan, ja nukahtaa k:n kainalossan. pieni asia, mutta koskaan aikaisemmin näin ei ole ollut. tuntuu kuin kummatkin välittäisivät enemmän kuin koskaan toisesta. luotan suhteeseen enemmän kuin aikaisemmin, ja tällä hetkellä en keksi syytä miksi asiat menisivät huonommaksi. suhde voi vain parantua :) no myönnetään, joskus vieläkin tulee päiviä jolloin paranoia iskee, mutta sekin menee aika nopeasti ohi kun miettii asioita järkevästi. ja toi mun  vainoharhaisen ajattelun loppuminen/väheneminen on erittäin hyvä asia kaikkien kannalta.

muutama viikko sitten tuli sellainen olo että mä olen oikeasti onnellinen k:n kanssa. toivon että sama olo on myös k:lla. oikeastaan uskon että näin myös on.

asia mikä mikä on pyörinyt päässäni muutaman viikon on rakkaus. miltä rakkaus tuntuu? mistä sen tietää että on rakastunut/rakastaa? pystyvätkö kaikki rakastamaan? rakastanko k:ta? jenkkien elokuvat joissa pari rakastuu tulisesti ensisilmäyksellä ei taida ihan oikeaa kuvaa antaa asiasta. ajatus siitä ettei k enää olisi osa elämääni, tuntuu kamalalta. nautin yksin olemisesta, mutta nautin aivan erilailla k:n lähellä olemisesta. mutta kuitenkin se tunne että k on se oikea, puuttuu. en mä kyllä uskokaan siihen että jokaiselle on yksi (tai useampi) oikea. k:n kanssa oleminen tuntuu hyvälle, ja ajatus siitä ettei k olisi luonani, sietämättömältä. onko se sitten rakkautta? pystynkö edes rakastamaan ketään? isoja kysymyksiä..

pikainen päivitys, nyt takaisin sänkyy nukkumaan krapula pois.