perjantai, 11. heinäkuu 2008

11/07 Rakastan..

Pakko myöntää että nyt on tullut mietittyä rakkautta, ja sitä että rakastanko K:ta, ja viimeiseen vastaus on myöntävä. Kyllä mä taidan rakastaa K:ta vaikka se tunne ei ole samanlainen mikä niissä jenkki hömppä leffoissa kaiken romantiikan kera on esitettynä. Se tunne minkä K:ta kohtaa on paljon, hmm.. Pieniä asioita jotka tekevät onnelliseksi, joita ilman ei halua olla. Ne hyvät hetket tekevät niistä huonoista hetkistä siedettävimpiä. Huonoja hetkiä ei tosin onneksi ole pitkään aikaan ollut, eikä toivottavasti tulekaan vielä pidempään aikaan. Kosketus, lämpö, läheisyys, keskustelut, K, Me.. Rakastan.

Vaikka rakkauden kuvailu on vaikeaa, tunne sisälläni on vahva, vahvempi kuin sanat sitä kuvaamaan.

Eilen illalla seksin jälkeen K otti kainaloonsa, ja siinä oli niin hyvä olla. Olisin voinut maata siinä ikuisuuden. Tätä olen kaivannut, ja tämän olen ansainnut kaikkien huonojen tapahtumien jälkeen. Siihen oli hyvä nukahtaa.

Vaikka näimme viimeksi aamulla, mulla alkaa jo nyt olemaan ikävä, varsinkin kun tiedän ettei tulla näkemään muutamaan päivään.

Jotenkin musta tuntuu että K rakastaa myös, ja sen voin päätellä muutaman kuukauden kuluessa tapahtuneesta muutoksesta. K:n käyttäytyminen on muuttunut enemmän poikaystäväisemmäksi (jos näin voi sanoa). Tällä tarkoitan juuri esim. kainaloon ottamista, koskemista, puheita, ja siitä kaikesta hohkaa sellainen yleinen välittäminen mitä ei aikaisemmin ole ollut. Yleinen luottamus suhdetta kohtaan.

Ihme juttu miten asiat voivat muutamassa kuukaudessa muuttua niin paljon paremmiksi (kerrankin näin päin). Toivotaan että tästäkin voi asiat mennä vieläkin paremmiksi :)

Rakastan.

 

sunnuntai, 6. heinäkuu 2008

06/07 pikainen päivitys

viimisimmästä päivityksestä on taas kulunut piiiiiitkä aika. aikaa yleisesti on edelleen liian vähän, ja kun oikeastaan ei ole mitään mistä valittaa niin sitä aikaa tulee järjestettyä vähemmän kuin aikaisemmin.

viimeisen kuukauden voi tiivistää muutamaan sanaan: MULLA MENEE HYVIN. oikeastaan kaikki on hyvin, tai paremmin kuin muistan asioiden olleen pitkään aikaan. no muutama pikku asia on sellainen mistä voisi valittaa, mutta taidan jättää väliin tällä kertaa. töissä on ollut aivan järkyttävä kiire koko ajan. no jos jotain hyvää siitäkin pitää löytää, niin se että päivät menevät yhdessä hujauksessa.

k:n kanssa menee erittäin hyvin, tuntuu kuin suhde olisi löytänyt ihan uuden ulottuvuuden. lämpöä ja läheisyyttä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin on ollut. on ihana mennä k:n kanssa nukkumaan, ja nukahtaa k:n kainalossan. pieni asia, mutta koskaan aikaisemmin näin ei ole ollut. tuntuu kuin kummatkin välittäisivät enemmän kuin koskaan toisesta. luotan suhteeseen enemmän kuin aikaisemmin, ja tällä hetkellä en keksi syytä miksi asiat menisivät huonommaksi. suhde voi vain parantua :) no myönnetään, joskus vieläkin tulee päiviä jolloin paranoia iskee, mutta sekin menee aika nopeasti ohi kun miettii asioita järkevästi. ja toi mun  vainoharhaisen ajattelun loppuminen/väheneminen on erittäin hyvä asia kaikkien kannalta.

muutama viikko sitten tuli sellainen olo että mä olen oikeasti onnellinen k:n kanssa. toivon että sama olo on myös k:lla. oikeastaan uskon että näin myös on.

asia mikä mikä on pyörinyt päässäni muutaman viikon on rakkaus. miltä rakkaus tuntuu? mistä sen tietää että on rakastunut/rakastaa? pystyvätkö kaikki rakastamaan? rakastanko k:ta? jenkkien elokuvat joissa pari rakastuu tulisesti ensisilmäyksellä ei taida ihan oikeaa kuvaa antaa asiasta. ajatus siitä ettei k enää olisi osa elämääni, tuntuu kamalalta. nautin yksin olemisesta, mutta nautin aivan erilailla k:n lähellä olemisesta. mutta kuitenkin se tunne että k on se oikea, puuttuu. en mä kyllä uskokaan siihen että jokaiselle on yksi (tai useampi) oikea. k:n kanssa oleminen tuntuu hyvälle, ja ajatus siitä ettei k olisi luonani, sietämättömältä. onko se sitten rakkautta? pystynkö edes rakastamaan ketään? isoja kysymyksiä..

pikainen päivitys, nyt takaisin sänkyy nukkumaan krapula pois.

perjantai, 13. kesäkuu 2008

13/06 Elämä ois saatanan kaunista..

Perjantai 13 päivä.. No mitään pahaa ei (ainakaan vielä) ole tapahtunut, ja päiväkin on onneksi kohta lopussa. Eli se siitä sitten.

Kuuntelin taas vanhoja cd:itä ja sieltä löytyi Zen Cafén STOP levy. Aivan mahtavia biisejä. Zen Café:n lyriikat ovat vain niin koskettavia, ja osa niistä tuntuu koskettavan "juuri omaa elämää" (kuten aika monen muunkin laulajan/bändin). Otsikko on lainattu "Älä mee" kappaleesta.

Baarissa nyt yllättäen tuli "käväistyä" viikonloppuna, ja laitoin viestiä hirveässä humalassa eräälle kundi"kaverilleni". Kyseisen kundin kanssa on vuosien mittaan tullut nukuttua muutama yö yhdessä, mutta seksiä/suutelemista ei ole ollut. Nämä yhteiset yöt ovat tietenkin alkaneet baarista, jolloin kummatkin ovat olleet järkyttävässä humalassa. Aina on sovittu että mennään kahville, mutta jostain syystä sinne saakka ei olla vieläkään päästy.
Kundi sitten saapui baariin jossa olin (vaikka oli suunnitellut kavereidensa kanssa menevän aivan muualle. Oli siis puhunut kaikki yli että tulevat baariin X jossa minä olin). Juttelimme pitkään baarissa, ja kun pilkku tuli, kundi oli lähdössä mukaani. Sanoin kyllä ettei se nyt onnistu, sillä olen alkanut seurustelemaan.. Pakkohan se oli sanoa, sillä en halua kuitenkaan ihan vääriä signaaleja kundille antaa. Tämä tietenkin tarjoutu saattamaan mut kotiin saakka, vaikka asuukin itse aivan eri suunnassa. Lupasin että saa saattaa, mutta yöksi tuleminen ei ole mikään vaihtoehto. Olihan se kivempi kävellä jonkun seurassa, kuin kävellä yksin tai ottaa taksi ja maksaa turhan paljon.

Matka oli yllättävän pitkä, sillä tietenkin piti pystähtyä melkein jokaiselle bussipysäkille ottamaan lisää huikkaa (ihan kuin ei olisi muuten ollut päissään).
Kundi avautui taas kuinka pitää musta, ja on ajatellut mua paljon.. Kuinka kauniilta näytän (varmaan erittäin kauniilta, klo 04.00 yöllä kaatokännissä meikit poskila, heheh), kuinka viihtyy kanssani, kehuja kehun perään..
Pakko sanoa että viimeisen yhteisen yömme jälkeen kundia tuli ajateltua aika paljon (en tainnut kirjoitella tänne mitään, tai ainakaan pikaisella silmäyksellä vanhoihin teksteihin, ei löytynyt yhtään viittausta). Jotenkin se, että mitä jos.. Ja kun kundi halasi, niin se tuntui tosi hyvälle. Tuli sellanen olo että haluaa koskettaa toista, ja tuntea toisen lähellään. Entä jos nyt aloittaisi puhtaalta pöydältä? Ja mä halusin pyytää kundin yöksi luokseni, mutta en voinut kun on K. Kun mä en halua alkaa taas selittelemään K:lle että miksi mun luona on taas ollu joku mun poikapuolinen KAVERI. Näinhän se on ollut, mutta uskon että K:lla on omat epäilyksensä (vaikka ei olekaan mitään syytä!). Toisaalta, jos K:n luona olisi ollut joku nainen, ja nukkunut vielä tämän kanssa samassa sängyssä, mun paikalla, niin niittaisin K:n varmaan munistaan kattoon kiinni!

Kohta siitä on viikko, ja se alkaa olemaan pelkkä muisto, mutta..
No pidetään tämä kundi sitten varalla, että jos asiat K:n kanssa menevät taas vituiksi, niin soittoa kundille..

Pakko sitä on kai hankkia "ongelmia" silloin kun niitä ei ole ainuttakaan.

Kuitenkin oli aivan ihanaa olla seuraavana päivänä K:n lähellä, ja mennä nukkumaan yhdessä. K on alkanut ottamaan mua kainaloonsa kun mennään nukkumaan. Tämä on aivan uutta tässä suhteessa! :)

Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan, teksti on sekavaa, ja kamala väsymys päällä.

tiistai, 10. kesäkuu 2008

10/06

Hengissä ollaan edelleen. Aikaa on vain ollut aivan liian vähän päivitykseen, ja toisaalta mitään "valittamista" ei ole ollut, joten mitään "kerrottavaakaan" ei ole ollut.

K:n kanssa menee edelleen hyvin :) Viime viikolla oli ensimmäinen isompi tappelu pitkästä aikaa, mutta sekin oli ja meni. En tiedä missä oli vika, johtuiko siitä että K oli tehnyt pitkän päivän töissä ja oli väsynyt, vai se että koko illan pääni sisällä oli outo olo. Ehkä kummastakin.
Se ilta oli jotenkin outo omalta osaltani. Kun juttelin K:n kanssa, tuntui etten se ole minä joka puhuu. Tosi outo fiilis. Silloin tällöin on ollut sellainen olo etten tunnista läheisiä ihmisiäni. Tiedän heidän olevan keitä ovat, mutta jotenkin he tuntuvat vierailta, tai näyttävät vierailta. Pelottavaa että se vierastaminen ja outo olo tulivat myös omaan itseeni. Vaikea selittää mutta..

Kamala väsymys taas menossa. Viikonloput alkavat olemaan ehkä liiankin rankkoja. Vaikka ikää ei olekaan kuin +20, joka viikonloppuinen rymyäminen baareissa, ja aamuun asti valvominen alkavat käydä voimille. Varsinkin kun samaa on jatkunut jo useamman vuoden ajan. Voikohan viikonloppu kännäilystä tulla burn out? x) Kaipa sitä pitää pikkuhiljaa ottaa vähän rauhallisemmin, juoda muutama vähemmän ja lähteä kotiin ennen pilkkua, ja mennä suoraan nukkumaan. 4 tunnin yöunet ovat aivan liian vähän viikonloppuisin, ja siihen päälle kun lisätään kamala krapula niin seuraava alkuviikko on jo pilattu..

Tuli taas säädettyä viikonloppuna, mutta siitä sitten myöhemmin.. Ei mitään vakavaa mutta kuitenkin pitää hieman vuodattaa.

perjantai, 23. toukokuu 2008

23/05 Painajaisia

Jostain syystä vanha (kusipää)poikaystäväni V (josta on enemmän infoa "Minä" osiossa) on kummitellut unissani muutaman viikon ajan. En tosiaankaan tiedä mistä kundin ilmestyminen uniini johtuu, sillä en ole kuullut hänestä kunnolla varmaankaan vuoteen, eikä kukaan ystävänikään ole kertonut törmänneensä tähän.

Viimeisin painajainen oli viime yönä. Näin unta V:stä sekä tämän äidistä, joka on täysin uusi henkilö V painajaisissani. Jotenkin V:n äiti liittyi minun ja V:n yhteisiin valokuviin. Halusi, tai halusi antaa sellaisia.
Aamulla mietinkin, että pitäisikö polttaa kaikki valokuvat hänestä/meistä, sillä kundi on vain paha muisto nuoruudestani.

Nyt en saa mielestäni V:tä näiden unien takia, ja ajatukseni eivät ole mitenkään mukavia kundia kohtaan. Kaikista ahdistavinta koko asiassa on se, että vaikka olenkin päässyt kundista eroon, en kuitenkaan saa poistettua sitä alitajunnastani. Kaikki siteet kundiin on lopetettu, mutta silti ajatustasolla tekee elämästäni ahdistavampaa. Mä inhoa kuulla kavereiltani että ne on vahingossa törmännyt V:hen jossain, ja kun ne on joutuneet juttelemaan sen kanssa, aina se jaksaa kysellä ja syyllistää "kun Jane ei halua pitää muhun mitään yhteyttä, enkä ymmärrä miksi" "mä vaan haluan pitää Janen elämässäni, ja olla sen kanssa edes ystävä kun se on mulle niin tärkeä, mutta kun Jane ei jostain syystä halua, enkä ymmärrä miksi" "mulla on niin ikävä Janea" ja BLAA BLAA. Se kundi onnistuu syyllistämään mua mun kavereiden kautta vaikka en siihen itse edes törmäisi. Monen vuoden eron jälkeenkin se onnistuu vieläkin. Hyvällä tuurilla se tirauttaa vielä muutaman krokotiilin kyyneleenkin kavereitteni edessä, mutta ne eivät onneksi toimi heihin.
Luojan kiitos, tajusin katkaista kaikki siteet kundiin. Jos en olisi saanut mittaani täyteen, ja olleeni edes jotenkin tarpeeksi vahva lopettamaan suhdetta, mä en kirjoittaisi tällä hetkellä yhtään mitään...

Nyt kun V on saanut jalansijan alitajuntaani ja ajatuksiini, ei tee mieli mennä nukkumaan, koska saatan nähdä unia V:stä. Uni on mun parempi maailma, mutta nyt sekin on pilattu :´(

Toivottavasti pahatunet loppuvat pian..