hengissä ollaan edelleen, vaikka päivitystä on ollut aika heikonlaisesti.

tällä hetkellä olo on jotenkin surullinen, kaikkihan kuitenkin on hyvin? olo on yksinäinen, vaikka k lähti hetki sitten luotani. paljon olisi kirjoitettavaa, mutta en vain saa kunnollisia lauseita aikaiseksi. itkettää :´/

viimeviikolla sain vihdoin ja viimein hieman selvyyttä k:hon ja itseeni liittyen. sain suurella vaivalla kaivettua k:sta irti että mitä hän haluaa minusta/meistä. hän ei halua seurustella kanssani, koska tekee niin paljon töitä ja parinkymmenen vuoden päästä on vaikea alkaa luomaan uraa.. onhan se totta, mutta parinkymmenen vuoden päästä on vaikea alkaa hankkimaan perhettäkään. varsinkin kun k on lähempänä 50 silloin kun 40. sanoin sen hänelle, mutta.. tapailemme, mutta tämän vakavammaksi asiat ei voi mennä.

toivoin että k olisi sanonut että hän haluaa seurustella kanssani, ja yrittää tosissaan tällä kertaa. tällä kertaa olisimme onnistuneet. mutta ei. nyt en tiedä mitä teen. olen hukassa. en saa ystäviltänikään mitään neuvoja. tiedän kyllä että teen itse päätökset, mutta olisin halunnut kuulla vieraan mielipiteen. puolueettoman sellaisen. voin joko roikkua tämänhetkisessä tilanteessa ja odottaa että jos ehkä k:n mieli muuttuu, ja hän haluaa minut, minut kokonaan. voin odottaa että löydän jotain parempaa ja laittaa sen jälkeen jutun jäihin. viimeinen vaihtoehto on laittaa juttu jäihin nyt, ja olla yksin/odottaa sitä parempaa. en vain tiedä mitä teen.

toisaalta en haluaisi luopua k:sta, en ainakaan vielä. täysin yksin oleminen ei houkuta lainkaan. on mukavaa kun joku soittaa illalla ja kysyy että miten päivä on mennyt. on ihanaa tietää että joku ajattelee juuri minua. mutta jos tilanne ei tästä parane, niin miksi sitten tuhlaan aikaani sellaiseen mistä ei voi tulla mitään? koska pidän hänestä, ja en halua tuntea sitä kipua mikä tulee kun joutuu luopumaan toisesta.

mutta k ei kuitenkaan ole sellainen mies jonka hänen haluaisin olevan. hänessä on vikoja (tietenkin minussa on myös) joiden en usko korjaantuvan. haluaisin enemmän hellyyttä, kosketusta, läheisyyttä, suudelmia, enemmän yhteistä aikaa, mutta k ei pysty tarjoamaan niitä.

mutta pystyykö joku muu tarjoamaan sen mitä haluan? pystyykö joku tarjoamaan parempaa? en tiedä, enkä tiedä sitä olenko vielä valmis ottamaan sitä riskiä ettei kukaan pysty?

pystyykö kukaan rakastamaan mua ennen kun opin rakastamaan itseäni? ja kuinka kauan siihen menee ennen kuin opin, ja löydän jonkun paremman?