Morkkista ei ole vieläkään ilmaantunut. Ihmettelen tätä kovasti. Olenko sittenkin niin kylmä ihminen ettei kumppanin pettäminen tunnu missään. Aikaisemmin luulin, etten koskaan voisi pettää ihmistä joka merkitsee minulle enemmän kuin kukaan muu. Olin joko väärässä, tai sitten K ei merkitse niin paljoa kuin kuvittelin hänen merkitsevän.

Ajatus siitä, että joudun lopettamaan suhteen K:n kanssa, sattuu. Halusin hänen olevan hyvä minua kohtaan, mutta hän ei ollut tarpeeksi. K sanoo pitävänsä/välittävänsä minusta paljon, mutta hän ilmaisee asian vain väärin. Jos toisen satuttaminen on välittämistä, en halua enää koskaan kenenkään pitävän minusta.

Näin K:n sen jälkeen kun olin pettänyt, silloinkaan ei tullut morkkista tapahtuneesta. En myöskään epäile että K olisi huomannut mitään erikoista käytöksessäni. Tosin kieltäydyin seksistä vedoten huonoon tekosyyhyn. Tosin sekään ei ollut niin huono, ettei se olisi ollut uskottava.

Kun makasimme K:n sängyllä katsoen telkkaria, ja olin hänen lähellään, kyyneleet meinasivat saada yliotteen. Ajatuksiini tuli mielikuva siitä, että tämä on viimeinen kerta kun olen K:n kanssa tässä tilanteessa. Viimeisen kerran hänen luonaan. Viimeisen kerran hänen lähellään. Tunnen viimeisen kerran lämmön joka hehkuu hänen vartalostaan. Viimeinen kerta kun hän koskettaa minua. Ja viimeinen suudelma.
Koko tilanteen uudelleen ajatteleminen saa kyyneleet jälleen silmiini.

Itse pettäminen ei tuntunut missään. Oli mukavaa saada hyvää seksiä pitkästä aikaa. Olisin hyvinkin voinut jatkaa elämääni K:n kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta siinä vaiheessa kun huomasin kumin menneen rikki, kaikki romahti. Mikään ei voi enään palata normaaliksi.

Pelottaa se päivä jolloin sanon K:lle etten pysty seurustella enään hänen kanssaan. En tiedä miten K siihen reagoi. Eniten pelkään sitä, ettei se tunnu hänestä miltään. Pidän ja välitän kyllä K:sta, kuulostinpa miten kylmältä ja tunteettomalta horolta tahansa. Luopuminen tuntuu vain niin vaikealta.

Haluaisin vain mennä sänkyyn makaamaan, vetää peiton korviin ja nukkua. Valitettavasti en vaan voi.