Sain viime yönä K:lta viestiä, jossa hän ilmoitti että tämä meidän juttumme oli nyt sitten tässä.
Ihanaa kun aikuisen miehen ainut tapa lopettaa suhde on laittaa tekstiviestiä, ja sekin monen promillen humalassa. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun näin käy K:n kanssa.

Jollakin tavalla ihmettelen, että miksi hän ilmoitti asiasta nyt? Ehkä hänelläkin on ollut samanlainen olo koko jutun suhteen nyt vähän aikaa?

Mutta ajankohta on kyllä jotenkin osuva.. Tai siis, kun itsekin kirjoitin tänne samasta aiheesta eilen. Keräsin tavarani K:n luota, poistin kaikki tekstiviestit, ja vaihdoin lakanatkin (koska ne tuoksuivat K:lta) eilen. Pyyhin siis hänet koko elämästäni. Mitään viittauksia ei ole olemassakaan enää että olisimme olleet missään tekemisissä.

Olen yllättynyt omasta reaktiostani koko asian suhteen. Eilen olin vielä aivan varma että kun tämä päivä koitaa, hajoan täysin. Tänään en enää ole samaa mieltä. Aamulla olin hämmästynyt, ja suoraan sanottuna hieman helpottunut sillä nyt mun ei tarvitse lopettaa tätä juttua. Ei tarvitse miettiä että miten ja milloin sanon sen ääneen. Puhelimessa? Kasvotusten? Tekstiviestillä?

"Ero" on nyt sanottu ääneen. Meitä ei enää ole. Olen vapaa.

Toisaalta se ahdistus ja paha olo saattaa tulla yllättäen jossakin vaiheessa. Se että "olen menettänyt" K:n, ja se että olen nyt todellakin aivan yksin. Ei ole enää ketään kenelle soittaa. Ketään ketä ajatella. Kenen vieressä nukkua tai koskea.
Mutta sitten on se toinenkin puoli. Nyt ei enää tarvitse elää kenenkään sääntöjen mukaan. Ei tarvitse elää kenenkään aikataulujen mukaan. Kukaan ei enää kerro kuinka perseestä olen, tai kun "olen taas tommoinen", saati vie niitä viimeisiä itsetuntoni rippeitä.

Vittu minkä takia mulla on mennyt näin kauan tajutua, että meistä ei voi tulla mitään. Ja se mitä saan K:lta on pelkkää paskaa. Kuinka ihminen voi olla näin tyhmä, ja odottaa parempaa siltä henkilöltä, mutta se parempi ei vain koskaan tule.

Nyt olen vapaa..