Menin kuitenkin lähettämään viestiä I:lle alkuviikosta. Yritin olla asiallinen ja vältää turhaa vittuilua, sillä sorrun siihen liiankin usein kun asiat/henkilöt ottavat päähän. Joten pyrin välttämään vittuilua nykyään (tosin aina ei vain onnistu).
Tahdon kuulla suoraan jos minusta ei olla kiinnostuneita. Muuten vain mietin "miksi hän ei vastaa? miksi vastaaminen kestää niin kauan? miksi ei voida ilmoittaa itsestään mitään? miksi minun pitää olla aina se joka ottaa yhteyttä? miksi? miksi? miksi?"

Lähetin siis viestiä, ja muutaman tunnin päästä soi puhelin. Soittaja oli I. Hän ihmetteli miksi olin laittanut hänelle niin ilkeän viestin? Omasta mielestäni viesti ei ollut lainkaan ilkeä, sillä ilmaisin vain oman mielipiteeni eikä viestissä ollut edes yhtään vittu/perkele/saatanaa. Hänellä ei kuulemma ole ollut yksinkertaisesti aikaa vastata maanantain viestiini, sillä loppukuusta on aina todella paljon työ kiireitä. Hänellä ei siis ole ollut edes 2 minuuttia aikaa vastata viestiini! Ei missään vaiheessa päivää (yeah, right!). Mainitsin myös tästä, ja hän edelleen sanoi ettei vain ole kerinnyt.
Hän kuitenkin anto puhelimessa ymmärtää että on kiinnostunut, ja lupasi soittaa torstaina.
MINKÄ VITUN TAKIA ANNETAAN YMMÄRTÄÄ OLEVANSA KIINNOSTUNUT JA LUVATAAN SOITTAA  JOS EI KUITENKAAN SOITETA?!?!
Noh, soittakoon jos soittaa, en jaksa alkaa edes riehumaan hänelle. En ainakaan tänään.

Näin K:n eilen ja vietin viime yön hänen luonaan. Emme ole vieläkään harrastaneet seksiä, mutta minkä takia minuun ei lähes voida koskea sen jälkeen kun olen muuten tyydyttänyt hänet? Pyysin K:ta viikonlopuksi erääseen minulle tärkeään tapahtumaan avec:iksi, mutta en tiedä lähteekö hän mukaani, koska en saanut kunnollista vastausta.
En meinannut saada nukuttua kun asiat vain pyörivät pääni sisällä. I otti päähän, avec juttu mietitytti. Miksei minuun voida koskea? Miksi K oli luvannut tulla luokseni mutta pyysikin minua tulemaan luokseen eilen? Miksei hän voinut tulla luokseni? Miksi minun kuuluu tyydyttää hänen seksuaaliset tarpeensa, mutta omani ovat toissijaisia? Miksi minusta tuntuu ettei hän halua olla lähelläni?  En halua palata enään entiseen. Miksi kuitenkin tuntuu siltä ettei mikään kuitenkaan muutu. Miksi minä joudun aina elämään hänen aikataulujensa mukaan. Miksi vitsiksi tarkoitettu "piikittely" tuntuu pahalta. Miksi minusta tuntuu että minua alistetaan silti? Miksi se muutos jonka hän on nyt tehnyt, ei riitä (vai onko hän edes muuttunut..)? Miksei hän edes toivota minulle hyvää yötä, vaan kääntää selkänsä minua kohti? Miksi minusta tuntuu ettei hänen rakkautensa riitä minulle. Se mitä saan häneltä, ei taida olla tarpeeksi. Tahdon lämpöä ja läheisyyttä, mutta miksi hän ei tunnu haluavan samaa.

Ajatuksia pyöri liikaa päässäni, ja nousin sängystä ylös mennäkseni tupakalle. K oli hereillä kun tulin takaisin, ja kyseli onko minulla stressiä tai painaako mieltäni jokin kun en saa nukuttua? Yritin välttää kysymyksen, mutta hän vain kyseli ja tahtoi tietää mikä minulla oli (aikaisemmin hän ei olisi edes kysyny, tai jos olisi, hän olisi kysynyt vain yhden ainoan kerran ja jos en vastaisi asia saisi jäädä siihen). Vetosin työ stressiin. Hän tiesi ettei se ollut totta ja kysyi uudelleen. Vastasin että en saa unta sen takia koska mietin meitä kahta, viikonloppua, sekä miksei hän tullut luokseni. Monta asiaa jäi taas sanomatta, mutta sain edes osan niistä ulos.
Jotenkin minusta tuntui taas siltä, että haluaisin nousta sängystä ylös, pukea vaatteet päälleni ja lähteä kotiin, ja mennä nukkumaan omaan sänkyyn aivan yksin. En kuitenkaan noussut ylös, vaan nukahdin jonkun ajan päästä ja nyt olen väsynyt. Olen vain niin väsynyt. Väsynyt.