Hengissä ollaan edelleen, vaikka kirjoittaminen onkin jäänyt nyt hieman vähemmälle. Muutaman edellisen kirjoituksen jälkeen olo onkin paljon parempi ja helpottuneempi kun sain purettua ajatukset edes jonnekin.
K:n käytös edelleen vihastuttaa, ja ihmetyttää. No aina ei voi voittaa, mutta kyllä jonkunnäköisiä syitä eroomme olisin halunnut. En kuitenkaan ruvennut vaatimaan niitä. Jos olisin saanut kunnollisen syyn, olisin surullinen, mutta nyt olen vain vihainen hänelle.

Olenkin nyt muutaman päivän miettinyt kuinka suuri ikäero suhteessa on hyväksyttävää?
Netissä on tullut pyörittyä aika paljon nyt viikon sisällä ja olenkin "jutellut" ihan mukavan oloisten miesten kanssa (ok myönnetään, olen hakenut seuraa..). Ainut mikä hieman häiritsee itseäni on se että he ovat olleet n. 10 vuotta vanhempia kuin minä itse. Onneksi kuitenkin lähempänä minun ikääni, kuin äitini ;) Mutta kuitenkin.
Toisaalta, olen aina pitänyt ja seurustellut muutamia vuosia vanhempien kundien kanssa kuin mitä itse olen. Mutta alkaako +30 mies olemaan jo setä? Ja tällä tarkoitan +20 näkemystä asiasta.
Ja olenko minä vain joku pikkutyttö aikuiselle miehelle? Tällä haen taas +30 näkemystä.

No joo, jos näin sattuisi käymään, että kemiat kohtaisivat AIVAN USKOMATTOMAN HYVIN jonkun 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, niin olisiko sillä ikäerolla niin kamalasti väliä. Kunhan on hyvä olo, niin eikö kaiken pitäisi olla silloin hyvin.