Sinne se viime viikkokin katosi. Sitä ei saa enään takaisin vaikka kuinka haluasi.

Päädyin taas panemaan K:n kanssa. Pakko myöntää että olen halunnut sitä jo muutaman viikon. Oikeastaan edellisestä kerrasta lähtien. Tuntuu siltä että seksi itsessään vain paranee näin, kun olemme erossa viikon/kaksi/kolme.
K tuli luokseni, ja kaikki tuntui olevan niin kuin aina ennenkin. Mikään ei ollut muuttunut, ja kaikki oli hyvin. Tai ainakin niin hyvin kuin asiat voivat olla välillämme.
K kertoi että kun hän on kanssani, se tuntuu vain niin hyvältä ja oikealta. En oikein osannut sanoa mitään hänelle vastaukseksi. Tiedän että juuri noiden sanojen sanominen vaati häneltä paljon varsinkin selvinpäin, ja minä en osannut (taaskaan) sanoa hänelle mitään järkevää takaisin. Tosin tulin siihen tulokseen kun lähdin aamulla käymään kaupassa, ja K oli nukahtanut uudestaan ja nukkui minun sängyssäni, että näin niiden asioiden kuuluisikin mennä. Se että K nukkui sängyssäni, ja minä menin hoitamaan omia asioitani, ja jätin hänet sinne nukkumaan, niin se näytti ja tuntui niin oikealta.
Mutta miksi me emme vain sovi toisillemme? Kummatkin mokaa, vaikka kaikki joka kerta muuttuu hieman paremmaksi.
Tämä "juttu" mikä meillä on taas menossa toimii hyvin. Näemme silloin tällöin, juttelemme, panemme, ja olemme kuin seurustelisimme. Mutta kun "juttu" alkaa menemään vakavammaksi, niin kaikki kusee. En tiedä johtuuko se siitä että K ei todellisuudessa halua seurustella kenenkään kanssa, ei halua seurustella minun kanssani, haluaa olla vapaa mutta kuitenkin niin että on jotain vakavampaa, vai? Ehkä seurustelu ahdistaa häntä? En tiedä, en tosiaankaan tiedä.
Tiedän kuitenkin sen että hän haluaa mennä naimisiin joku päivä, hankkia lapsia ja omistusasunnon. Ehkä hän haluaa vielä elää nuoruuttaan, kokeilla, tulla ja mennä kuten itse haluaa ennen kuin tuo päivä koittaa?

Kuitenkin olen hyvin epävarma K:n suhteen edellisten kertojen takia. En haluaisi ottaa sitä riskiä että joku ilta K soittaa ettei pystykään seurustelemaan kanssani (taaskaan). Tai sitä, että K päätti tasata tilit kanssani ja pettää.
En haluaisi olla varuillani, vaan luottaa siihen että toinen on olemassa vaikka olisikin hetkellisesti hieman vaikeampaa.
Vainoharha iskee jälleen, ja viikonloppuna tuli sellainen olo kun kävimme mäkkärissä syömässä että K häpeää minua. Tai sitä että on kanssani. Tai että asiat pitäisi näyttää niin että olemme vain kavereita. Helvetin vaikeaa selittää, mutta.. Haluaisin että kundi pitää esim kädestäni kiinni, koskettaa tai suutelee julkisilla paikoilla. Ja tätä ei tarvitse tehdä koko aikaa, vain silloin tällöin. Mutta K ei taida koskaan ole tehnyt niin. Ainoastaan baarissa, kun kummatkin ovat olleet humalassa. No ehkä hän ei vain ole sen tyyppinen ihminen.


Uuden kanssa kaikki meni vituiksi, ja nyt on paha olo. Olen kuitenkin ollut koko ajan hänen suhteensa varuillaan, joten ei tunnu niin pahalle kuin olisi voinut. Pelkäsin tämän päivän koittavan, ja se koitti eilen. Vitutti niin paljon etten jaksanut edes tulla vuodattamaan sitä tänne.
Tiedän että myös Uutta ottaa päähän että kaikki loppuu ennen kuin se kunnolla kerkisi edes alkamaan. Tämä ei kuitenkaan johdu meistä kummastakaan. Tai no, Uusi mokasi koko jutun jo ennen kuin tapasimme ensimmäistä kertaa. Hän oli liian kiltti, ja exänsä pelkkä hyväksikäyttäjä. Vitun horo, sanon minä.

Nyt kun oikeasti löysin potentiaalisen kundin joka oli söpö, mukava, kiltti, hauska, kannustava, pantavan näköinen, ymmärsi milloin ja miksi mokasi, jolla on kaikki asiat kunnossa, niin kaikki menee vituiksi. Johtuuko tämä minusta vai tuuristani miesten suhteen???
Ja nyt sitten jouduin luovuttamaan, koska en mitenkään saa Uuden exää pois kuvioista kun aikaisintaan vasta kuukausien päästä. En milläään haluaisi luovuttaa, mutta on "pakko". Haluanko ruveta sekoittamaan päätäni Uuden ja tämän exän takia? Mielenterveyteni on muutenkin ollut aika hataralla pohjalla aina, ja vainoharhasta on tullut uusi paras kaverini (ainakin K:n suhteen). Mutta Uuden kanssa en epäillyt häntä koskaan. Mitään vainoharhaisia ajatuksia ei ollut, sillä luotin häneen. Mikä on uutta minulle. Mutta kuitenkin kaikki meni vituiksi. Nyt ajatellessa asiaa tulee paha olo, ja haluaisin itkeä. Tahtoisin Uuden vierelleni, hän halaisi minua, sanoisi että kaikki on hyvin ja että exä katoaa kuvioista ja voimme nyt keskittyä vain toisiimme. Mutta näin ei tule tapahtumaan, ei ainakaan minun maailmassani.

Vittu kun saisin sen muijan vaan katoamaan. Jos häntä ei olisi, kaikki menisi hyvin. Jättäisin pikkuhiljaa K:n pois elämästäni, ja keskittyisin Uuteen jonka kanssa olisin onnellinen. Mutta näinkään ei tule tapahtumaan. Todellisuudessa jatkan K:n kanssa näkemistä/panemista, ja odoitan että jotain "parempaa" tulee vastaan, tai sitten päädyn seurustelemaan K:n kanssa taas kerran ja parin kuukauden päästä nuolen taas haavojani täällä ja ihmettelen miksi en vain opi?

Voisiko joku käydä takomassa järkeä Uuden päähän, että pyyhkii koko muijan pois elämästään? Tai (julmempi) toinen vaihtoehto olisi että joku kadottaisi muijan elävien kirjoista kokonaan? Voisiko?