Puhelinten käyttö tulisi kieltää viikonloppuisin. Helvetti. En voi syyttää kuin itseäni.

Odotin niin kovasti, että K olisi tullut viikonloppuna avec:ikseni erääseen tapahtumaan. Noh, yllättäen K sairastui tai "sairastui", joten jouduin menemään yksin. Pakko sanoa, että odotin taas liikaa, jonka johdosta petyin taas kerran.

Ilta meni suht hyvin. Tosin olisi pitänyt juoda muutama vähemmän. Aloitteluissa meni 0,35 kossupullo jonka jälkeen siirryimme ystävieni kanssa baariin juomaan lisää.
Jossain vaiheessa yötä laitoin K:lle viestiä, ja oletin hänen olevan jo nukkumassa koska kello oli paljon ja hän kipeä. K kuitenkin vastasi viestiini! Laitoin viestiä takaisin, ja kyselin oliko hän juomassa koska oli vieläkin hereillä? Sain jotain epämääräsistä vastaukseksi.
Soitin K:lle kun lähdin baarista, ja hän vastasi. Oli kuulemma isällään, ja oli juonut muutaman paukun.
Sen kuultuani jokin napsahti päässäni. Miksi hän oli isällään keskellä yötä kun oli kipeä, ja miten alkoholi auttaa paranemaan?

Tästä se sitten lähti. Vitutus oli aivan älytön, ja kaikki pienet asiat tuntuivat suuremmilta kuin mitä ne todellisuudessa olivatkaan.
Taisimme tapella puhelimessa tunnin, luultavimmin vieläkin kauemmin. En muista kaikkea mitä hänelle sanoin, mutta sen mitä muistan ei todellakaan ollut mitään mukavaa tekstiä. Mainitsemani asiat saavat ison loven itsetuntoon. En muista että K olisi sanonut minulle mitään ilkeää, ainoastaan että kuulostan aivan hullulta. Sitä en kiellä.
Haukuin häntä, kerroin kuinka huono ihminen hän on, kuinka hän on täysin arvoton ihmisenä, miten hän ei koskaan pysty tekemään minua onnelliseksi, kuinka hän ajattelee vain itseään.. Sekä liian paljon muuta, mitä ei olisi tarvinnut sanoa.

Puhelu loppui joissain vaiheessa, ja yritin soittaa hänelle uudestaan mutta hän ei vastannut. Ilta päättyi omalta osaltani taas kyyneliin.

Aamulla koitin soittaa hänelle, koitin päivälläkin, iltapäivällä, illalla.. K ei vain vastannut puheluihini, ei edes peruuttanut niitä. Laitoin hyvin monta viestiä, joissa pyytelin anteeksi. Mihinkään en oikeastaan saanut vastausta. Koko päivän aikana sain häneltä 3 viestiä, olin loukannut häntä eikä mitään sanottavaa enään ollut.

Mielestäni kaikista vittumaisinta mitä toiselle voi tämänlaisessa tilanteessa tehdä, on ignoorata toinen täydellisesti. Puheluihin eikä viesteihin vastata, mihinkään ei siis reagoida millään lailla. Kylmää.

Sain K:n kiinni eilen ja keskustelimme jonkun aikaa. Hän kuulosti suht rauhalliselta. Pyytelin edelleen anteeksi, ja yritin selittää etten tiedä miksi rupesin riehumaan viikonloppuna. Olin hyvin humalassa, petyin siihen että sain taas mennä ilman seuralaista, harmitti se miksi K oli isällään eikä kanssani.

En todellakaan tiedä mitä päässäni liikkui silloin.

Jotenkin toivoin taas, että K ei todellakaan haluaisi tavata minua enään koskaan. Olisin vapaa hänestä, ja siitä olosta, että ehkä se nyt muuttuu paremmaksi. Mutta milloin se muuttuu paremmaksi? Milloin on lupa lopettaa yrittäminen? Milloin on yritetty tarpeeksi?
En pysty muuttamaan häntä täydelliseksi kumppaniksi, mutta miksi minun täytyy muuttua ja tyytyä siihen mitä hän on? Se mitä hän on, ei taida riittää minulle. En kuitenkaan vaadi mitään älyttömiä, vaan normaalin tasapainoisen suhteen, jossa ajatellaan ja kunnoitetaan myös toista. Haluan olla onnellinen ja tehdä hänet onnelliseksi. Haluan, että hän koskee minuun. Haluan saada söpöjä hyvä yötä, ja huomenta viestejä.

Milloin olen saanut tarpeekseni, ja milloin hyväksyn sen ettei K pysty muuttumaan..

Kaiken hyvän lisäksi riehuin myös I:lle samaisena yönä, kuin K:llekin. Kaipa mulla oli joku über vitutus päällä. Lähetin I:lle hyvin vittumaisen viestin. I laittoi sunnuntaina viestiä, jossa ihmetteli ilkeää viestiäni ja hän oli kuulemma ollut viikonlopun poissa, ja jättänyt työpuhelimensa kotiin. Anteeksi vain, mutta viimeksi kun I oli viikonlopun poissa, hän vastasi minulle kun soitin. Ja mielestäni (en tosiaankaan ole varma asiasta) kun soitin hänelle silloin yöllä, puheluni peruutettiin! Joko olen hyvin vainoharhainen, tai sitten vain kieltäydyn uskomasta valheisiin.
Laitoin hänelle viestiä takaisin, mutta en yllättäen saanut vastausta.

Jos hän olisi sanonut minulle ettei häntä kiinnosta, olisin jättänyt hänet jo aikoja sitten rauhaan, mutta kun hän on niin munaton ettei kykene sanomaan tätä edes ääneen, vitutus on älytön.