Stressasin taas aivan turhasta. I ei tosin vastannut viestiini lainkaan, mutta soitti töiden jälkeen :) (Tosin lähettämästäni viestistä ei mainittu sanaakaan, kumpikaan) Itseasiassa hän soitti 6 kertaa eilen. Kuulostaa paljolta, mutta todellisuudessa puhuimme vain 2 kertaa eilen, koska kummallakin kerralla I:lle tuli työpuheluita puhuessamme, ja hän soitti sitten takaisin. Saikohan tuosta mitään selvää.. Väsyttää ja ajatus ei oikein liiku vielä kunnolla.

Mietin vain, että miten toisesta ihmisestä voi pitää näin paljon alle viikon tuntemisen jälkeen? Taidan olla ihastunut. I on komea, hauska, ystävällinen, hellä, mukava, ja ajatusmaailmamme ovat samankaltaisia. Tällä hetkellä haluaisin vain viettää aikaa hänen kanssaan. Höpöttää turhista asioista, tutustua häneen paremmin, olla hänen lähellään.. I:n kanssa oloni on ollut parempi kuin K:n kanssa koko seurustelusuhteemme aikana, mielestäni se kertoo jo aika paljon.

Kuitenkin pelkään että jos antaudun tälle ajatukselle/tunteelle, putoan korkealta ja kovaa. Haluaisin vain olla onnellinen ja tehdä toisen ihmisen onnelliseksi. Mielestäni se ei ole paljoa pyydetty.
Tiedän etten ole aivan terve päänsisältä, ja siksi pelkäänkin. Ajattelen ja analysoin ihmissuhteita aivan liian paljon, kuten eilen, mutta ainakin vielä olen ollut väärässä I:n suhteen.
En vain jaksaisi odottaa että näen hänet taas.
Kuitenkin pelottaa..