tulin viikonloppuna siihen tulokseen etten halua k:ta, saati yhteistä tulevaisuutta. ei, en halua. se mitä saan k:ta on aiva liian vähän, enkä suostu tyytymään niin vähään.

päädyin viikonloppuna viettämään yhteisen yön vuosia tuntemani miespuoleisen kaverini kanssa, ja yö avasi silmäni. tapasimme sattumalta eräässä baarissa, ja kaveri viihtyi seurassani koko illan. jo siinä vaiheessa kun olimme baarissa, kaveri "kosketteli" puoli vahingossa on pakko myöntää että se tuntui ihanalta kun joku otti kainaloonsa/koski kylkeen/käteen. suoraan sanottuna en edes muista milloin k olisi tehnyt niin viimeksi. luultavimmin puoli vuotta sitten monen promillen humalassa, mutta ei koskaan suht selvinpäin.

kaveri oli tulossa luokseni yöksi, mutta päädyimme hänen luokseen sillä matka oli lyhyempi. taksia ei siihen aikaan yöstä olisi millään saanut, joten helpompi vaihtoehto itselleni oli mennä kaverille yöksi.
sohvan sijaan päädyin kaverin sänkyyn nukkumaan, ja nukkumiseksi se pelkästään jäikin. oli ihanaa nukkua kaverin vieressä! oli ihanaa tuntea toisen lämpö omaa vartaloaan vasten. nukkua lusikka-asennossa, ja toinen pitää kiinni. sen läheisyyden ja lämmön saaminen oli tosi ihanaa niin pitkän ajan jälkeen. mitään seksuaalistahan yhteisessä yössä ei suuremmin ollut. tiedän että kaveri ei olisi sanonut ei jos olisin jotain ehdotellut. itse taas sanoin jo baarissa ollessamme ettei hän tule saamaan tänään, eikä kaveri sitten mitään yrittänytkään. komeahan kaveri on, mutta mieluummin haluan viettää vaivattomia yhteisiä iltoja kavereidemme kesken, kun yhden tai pari panoa josta sitten saattaa seurata mustasukkaisuutta puoleen jos toiseen. en usko että panemisen jälkeen voi enää olla puhtaasti kaveri toisen kanssa. mieluummin pidän kaverin puhtaasti kaverina (ainakin toistaiseksi).

mutta se tunne mikä oli kaverin kanssa, oli aivan mahtavaa, enkä sitä ole koskaan saanut k:lta. missä on vika jos tunnen saaneeni enemmän läheisyyttä ystävältäni, kuin ns. " " " "poikaystävältäni" " " " ?
k ei ole sellainen ihminen joka haluaisi läheisyydestä, mutta itse taas haluan, eikä k kuitenkaan tarjoa sitä.
haluanko siis tyytyä paljon vähempään? en halua!

sovimme k:n kanssa että näemme tänään illalla jos vain kerkiämme (eli jos k kerkiää). voin vain kuvitella miten ilta menee. k ei tule luokseni, vaan joudun taas kerran menemään hänen luokseen. menen 7/8 aikaan illalla hänelle sopivaan aikaan. k tulee avaamaan oven, ja menee takaisin sohvalle istumaan, ilman että antaa edes yhtä pusua. katsomme sitten muutaman tunnin telkkaria eri sohvilla, höpöttelemme ja lähden kotiin.
voisin tietenkin kysyä, jos k:lle sopisi että jään hänen luokseen yöksi. yleensä en kysy, sillä en halua tyrkyttää itseäni.

viihdyn kyllä k:n kanssa erittäin hyvin, MUTTA se läheisyys ja varmuuden tunne puuttuu.
nyt aionkin etsiä jonkun uuden kundin itselleni, ja unohtaa k:n. ennen kun luovun hänestä, täytyy löytää se uusi kundi, joten k pysyy ainakin hetken vielä kuvioissa (siis jos se musta riippuu pelkästään).

ai niin, k:lla oli kokonaan vapaa viikonloppu töistä mutta eipä sitä aikaa liiennyt mulle/meille ollenkaan. vittu että otti päähän. aamulla kun k soitti vahingossa, ja vastasin hänelle, se kuulosti niin vitun vittuuntuneelta kun vastasin. eli tälläistä ihanuutta en aio sietää pitkään. ainoastaan hän ei tiedä sitä...