Mä en ymmärrä miksi mun pitää olla näin "vainoharhainen". Näimme K:n kanssa eilen, ja vietimme mukavan illan. K jopa yllätti minut tekemällä meille ruokaa. Aikaisemmin K:n ruuanlaitto käsitti ranskalaiset ja kalapuikot uuniin, ja se oli jo paljon. Nyt sain ihan oikeaa ruokaa! Tosin en usko että K olisi osannut tehdä sitä ilman sitä, että hän on muutaman kerran seurannut kun minä teen hänelle kyseistä ruokaa.

Vainoharhaisuus iskee siinä vaiheessa, kun huomaan K:n pesseen lakanat. Miksi hän on sunnuntaina krapulassa päättänyt pestä lakanat? Krapula, väsymys ja pyykinpesu ei mielestäni ole kovinkaan houkutteleva ajatus. K oli kavareidensa kanssa ulkona lauantaina, ja vietti yönsä yksin. Vai viettikö? Ensimmäinen ajatus on, että hän on hankkinut seuraa baarista, ja tämän vuoksi hän on päättänyt vaihtaa lakanat.
Tosin on aivan normaalia että ihmiset vaihtavat lakanoitaan, ihan vain siksi että ne ovat olleet sängyssä tarpeeksi kauan.
Suoraan sanottuna mua vituttaa se että miksi mulle tulee aina tälläisiä ajatuksia. Miksi asiat eivät vain voi olla hyvin. Jos lakanat ovat olleet tarpeeksi kauan sängyssä, miksi pitäisi olla joku muu syy miksi ne pitäisi vaihtaa.

En tietenkään maininnut asiasta K:lle, koska tästä olisi luultavimmin syttynyt sota. En minäkään haluaisi että joka kerta kun vaihdan lakanoita, K ajattelee että olen aivan varmasti paneskellut jotain muuta miestä.

Tämä ajatus kuulostaa päässäni aivan älyttömältä, mutta samaan aikaan siinä on järkeäkin.
Kumpa voisin nauttia asioista ilman että niillä on aivan varmasti toinenkin merkitys.
Koko juttu kuulostaa älyttömältä, tiedän sen.
Joko olen vainoharhainen, enkä luota K:hon, tai sitten vain kieltäydyn olemasta tyhmä.