Oli taas aamulla mahtavaa herätä, ja huomata että taas särkee päätä. Aamupalana toimi siis särkylääke (ei mikään uusi juttu). Yksi oireista että kaikki ei ole pään sisällä kunnossa.

Olo on surullinen. Radiosta soi jonkin aikaa sitten Uniklubia, ja mieleeni tuli entinen poikaystäväni. Nyt en saa häntä mielestäni, ja piti mennä youtubesta kuuntelemaan lisää (itsensäkiduttamistako?). Harmittaa vaan kun se homma ei toiminut. En ymmärrä miten toisesta ihmisestä voi välittää niin paljon niin lyhyessä ajassa. Tiedän kuitenkin sen että kaipaan häntä yhä, ja hän minua. Mulla oli sillon hyvä olla, mutta suurimmaksi osaksi ajasta ei ollut.
Baby, ethän mee..

Osaksi surullinen olo johtuu myös nykyisestä poikaystävästäni. En tiedä mitä tehdä hänen kanssaan. Pidän hänestä kyllä, mutta se mitä saan häneltä ei vain ole tarpeeksi (ja nyt en tarkoita materiaa). On rankkaa huomata että se ihminen joka on elämäni tärkein, ei ajattele minusta samoin. On perseestä olla aina viimeisellä sijalla. Työ, harrastukset, perhe ja kaverit menevät kaikki 6-0 ohitseni.

Välillä tuntuu että olemme vain kavereita jotka panevat ja viettävät aikaa aina silloin tällöin. Mä tarvitsen lämpöä ja läheisyyttä, koska mä olen rikki. Mä en todellakaan tarvitse kylmää kaverillisuutta mun poikaystävältäni. Eikä se seksikään ole mitään erityisen hyvää. Tai saattaa se ollakin, jos tykkää tosi pikasesta.

Mä en usko että se haluaa musta mitään "vakavempaa". Mä haluaisin löytää sellasen ihmisen jolle mä olisin se tärkein maailmassa. Mä haluaisin alkaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta jonkun kanssa. En pelkästään miettiä että mikä päivä me keritään näkemään tällä viikolla.

Ajatus siitä että tulen sanomaan etten pysty tähän, koska se mitä saan sulta ei riitä mulle, tekee mut todella surulliseks. Mä pidän ja välitän mun kundikaverista, ja siks toi ajatus tuntuukin niin pahalta. Mutta mä en halua päätyä siihen että ollaan seurusteltu muutama vuosi, ja mä odotan vieläkin että kyllä se kohta muuttuu paremmaks. Loppu peleissä mikään ei oo muuttunu mihinkään, tai ainoastaan vaan pahemmaks.

Oh you could mean everything to me

Milloin on mun vuoro olla OIKEASTI onnellinen?