Näin on sitten jostain kumman syystä käynyt. Olo on yllättävän hyvä. Nyt vain odotan että kaikki hyvä katoaa ryminällä, ja paska palaa taas kuvioihin. Sitä hyvää kun on elämässäni valitettavan vähän, tai sitten en vain ole tyytyväinen siihen mitä minulla on. Jompi kumpi tai kumpaakin.

Aloitetaan K:sta. Hänestä ei ole kuulunut mitään lauantain jälkeen! MITÄH?!? Olen siis saanut olla "rauhassa" jopa 3 vuorokautta, jota ihmettelen suuresti. Perjantaina 3 jälkeen yöllä hän pyyteli luokseen yöksi. En jaksanut vastata viestiin sillä olin uuden kundin kanssa luonani. K olisi vain jankannut ja jankannut, ja muutenkin olisi ollut hieman liian epäkohteliasta vastata K:lle kun uusi istuu vieressä. "Odota hetki, vastaan entiselle nopeasti kun hän pyytelee yöksi".
Nyt ihmettelen miksi K ei ole pitänyt yhteyttä? Tai siis lähinnä ottanut yhteyttä. Ehkä hän ymmärsi kun sanoin hänelle ettei se toimi. Ehkä hän on löytänyt uuden. Ehkä häntä ei vain kiinnosta. En tiedä, mutta olo on hieman helpottunut kun tiedän ettei tarvitse alkaa miettimään mitä haluan, haluanko K:n, kannattaako enään edes yrittää, jos se vaikka nyt toimisi jne. Jos K vaikka pikku hiljaa hiipuisi pois elämästäni. Tämä olisi kaikista parhain vaihtoehto. Ei tarvitsisi enään tuntea pahaa oloa siitä kun se ei taaskaan toiminut, en pystynyt pitää K:ta onnellisena, olin taas niin ahdistava ihminen, että epäonnistuin taas hänen kanssaan.

Ja sitten uudesta kundista. Kumpa Uuden ex katoaisi savuna ilmaan, sillä ex vaikeuttaa asioita todella paljon. Saattaa olla että tulevaisuudessa liiankin paljon. Voisin keskittyä ja panostaa Uuteen paljon enemmän jo koko exää ei olisi olemassakaan, tai ettei vaikuttaisi häneen/minuun/meihin ollenkaan. Hitto että on epävarma olo omalla tavallaan kun ei tiedä mieten asiat sujuvat tästä eteenpäin.
Uusi ei kuitenkaan halua exänsä kanssa enään mitään, eikä myöskään ole valmis luovuttamaan minun suhteen :) Kuitenkin ex näyttelee suurta roolia orastavassa suhteessamme, ilman että itse tietää siitä.
Ja todettakoon tähän väliin, että ex on todellakin ex. En myöskään ole varastamassa kenenkään miestä! Heidän tämän hetkinen suhteensa (sellainen mikä eronneella parilla voi olla) on vain hieman vaikea, kun Uusi on luvannut liikoja exälle. Tästä ei kuitenkaan tarkempia yksityiskohtia, mutta tilanne on vaikea minun ja Uuden puolella. Ex taas on hyväksikäyttäjä, joka ei halua päästää irti.

Uusi on niin paljon erilaisempi kuin mitä K on. Uusi on iloinen, positiivinen, kannustava, rehellinen.. En sano ettei K olisi koskaan ollut noita asioita, mutta ainakin vähemmän kuin mitä Uusi on. Tarvitsen poika/miesystäväkseni sellaisen joka osaa iloita elämän pienistä asioista, sillä se piristää myös omaa mielialaani myös. Ja vakavasta masennuksesta kärsineenä voin sanoa että masentava ihminen masentaa vain enemmän kuin positiivinen. No tuon olisi kyllä kuka tahansa osannut kertoa :)
Mutta mielialani on selkeästi parempi Uuden kanssa. Kun kaveritkin ovat kyselleet miten minulla menee, olen vilpittömästi voinut sanoa: pitkästä aikaa hyvin. Tästä voidaan kiittää Uutta, itsetuntoni erittäin pienestä noususta, ymmärryksesta että pärjään myös itsekseni tai sitten siitä että K ei oikeastaan ole kunnolla kuvioissa. Tai sitten osittain kaikista.

Uuden kanssa tunnen itseni erittäin ujoksi. Puhuminen kyllä sujuu, ei siinä mitään sillä hänen kanssaan juttua riittää loputtomiin (ainakin näin alkuvaiheessa). Mutta haluaisin hirveästi koskea häneen ja suudella hänen kanssaan, mutta jotenkin en vain saa itsestäni sitä irti. En todellakaan usko että Uudella olisi mitään sitä vastaan, päinvastoin, mutta jotenkin en vain uskalla. Kaipaisin että hän tekisi aloitteen, mutta luulen että hänellä on samaa vikaa kanssani. Olemme kyllä joka kerta kun tiemme "eroavat", suudelleet Uuden aloitteesta. Toisaalta odotan sitä että lähden pois hänen luotaan/hän minun, sillä se kun hän koskee minuun, tuntuu uskomattoman hyvältä. Se on illan kohokohta omalta osaltani.
Hitto kun pitää kuitenkin olla niin ujo/epävarma itsestään! Mutta eiköhän tämä  tästä :) Ehkä ensi kerralla saan rohkaistua itseäni (täi hän itseään). Odotan viikonlopun treffejä innolla.

Uusi myös pyörii ajatuksissani lähes koko ajan. En kuitenkaan uskalla ihastua häneen (ainakaan kunnolla) niin pitkään aikaan kun ex on kuvioissa. Kaikki halukkaat saavat toivoa että ex katoaa kuvioista mahdollisimman pian!

(Pessimisti sisälläni sanoo ettei tämäkään "onni" kestä pitkään. Kuten I:n kanssa, 2 viikkoa olin onnellinen, sen jälkeen putosin takaisin maan päälle.  Paska on paskaa, ja sitä on minulle siunattu liian paljon. Pelottaa.. Mutta jos kerrankin asiat menisivät putkeen, ja saisin vihdoin olla oikeasti onnellinen pidempään kuin 2 viikkoa.. In my dreams!)