Tuntuu vain hetki hetkeltä väsyneemmältä. Tahdon vain nukkumaan, sillä uni on aivan jotain muuta kuin mitä todellisuus on.

Näimme K:n kanssa eilen, ja meillä meni mielestäni todella hyvin. Teimme pientä iltapalaa, ja hän jopa auttoi minua. Ja aivan oma-aloitteisesti! K:n käsitys yhdessä tehtävästä ruuasta on se että minä teen, ja hän joko katsoo vierestä, tai sitten katselee telkkaria. Kuitenkin hän on aina muistanut kiittää siitä kuinka hyvää ruokaa olen hänelle tehnyt.

Teimme iltapalaa, höpötimme niitä näitä ja katselimme telkkaria. Kaikki meni mukavasti.

K on huomauttanut aikaa sitten, kuinka minä en tee koskaan aloitetta seksin suhteen. Tämä on totta, myönnän. En muista montaakaan kertaa että olisin tehnyt aloitetta. K:n mielestä minunkin pitäisi ehdottaa (eli siis tehdä aloite) seksiä hänelle.
Voin vain kuvitella miltä itsestäni tuntuisi, jos joutuisin "ruinaamaan" mieheltäni seksiä. Se olisi kamalaa. Tulisi sellainen olo, ettei hän tahdo minua, ja saan vain säälistä. Minussa on joku vika, koska mies ei halua minua.
Psyykkasin itseäni koko eilisen päivän, että tänään teen sen, tänään teen K:n tyytyväiseksi, tänään teen aloitteen ja tämä saa hänet haluamaan minua vain enemmän. Tänään on minun vuoroni. Tänään. (Koko päivän oli ollut pieni panetus päällä)

Ja mitenkäs sitten kävikään... En tehnyt sitä. En vain kyennyt tekemään aloitetta. Pelkäsin että minut torjutaan. Pelkäsin näyttäväni idiootilta. Pelkäsin epäonnistuvani. Pelkäsin että K nauraisi minulle ja surkealle yritykselleni. Pelkäsin, vaikkei ollut mitään syytä pelätä. Odotin, että K olisi tehnyt. Mutta hänkään ei tehnyt.
Ja siinä vaiheessa kun makasimme kummatkin omien peittojemme alla, valot sammutettuina, K:n aloittaessa kuorsaamistaan, silloin tuli taas paha olo. Olin epäonnistunut.

Ilta oli mennyt erittäin hyvin, mutta seksi, joka olisi kruunannut koko illan, jäi puuttumaan koska minä pelkäsin. Ymmärtäisin, jos olisin 15 vuotias ja neitsyt joka odottaa ensimmäistä kertaansa, eikä uskalla lähestyä vastakkaista sukupuolta. Mutta minä olen aikuinen, jonka seksikumppaneiden määrä on suht suuri.
Toisaalta mietin miksi K ei edes yrittänyt tehdä aloitetta? Oliko  minussa joku vikana? Oliko hän käynyt painamassa jotain muuta ennen kun tulin hänen luokseen ja siksi hän ei halunnut minua? Odottiko hän että minä tekisin aloitteen? Miksi hän ei tehnyt aloitetta? Miksi minä pelkäsin?

Olen harrastanut suht rajua seksiä ventovieraiden miesten kanssa, mutta K:n kanssa seksi on normaalia ja sitä yleensä harrastetaan ennen nukkumaanmenoa, sängyssä. Haluaisin kokeilla vaikka mitä, paljon erilaisia juttuja. Mutta en vain ymmärrä miksi en saa itsestäni mitään irti. Olenkin miettinyt, että johtuuko tämä siitä että olen paljastanut K:lle sisimpäni. Olen kertonut hyväksikäytöstä, masennuksesta, hallusinaatioista, terapiasta jne. Johtuuko tämä siitä että olen laskenut kulissini, ja olen haavoittuvainen. Pelkäänkö K:n satuttavan minua menneisyydelläni?

Tahtoisin niin paljon olla vahvempi. Uskoa itseeni. Hyväksyä itseni.

Ainoastaan olen väsynyt. Olen niin väsynyt. Aamulla en olisi jaksanut nousta sängystä. Myöhästyin töistäkin taas. Matkalla töihin, itkin. En olisi halunnut mennä töihin, mutta oli pakko. Tahdoin kääntää auton suuntaa, ja mennä kotiin.

Olen koko päivän pidättänyt itkua, ja koittanut pitää itseni kasassa. Se on onnistunut yllättävän hyvin. Mutta kuinka kauan jaksan tätä? Tämä ei johdu kenestäkään muusta kuin minusta, se kaikki paska on vain pääni sisällä.