Tuli vielä eilisestä mieleen, kun tää paha olo ei nyt lähde kulumallakaan pois.
Lähdin eilen illalla paikasta X kotiinpäin ajamaan, ja kun istuin yksin autossa kuunnellen musiikkia, aloin itkeä kun olo on vain niin yksinäinen. Olisin kaivannut toisen ihmisen (miehen) lämpöä lähelleni. Olisin tarvinnut jonkun ihmisen lähelleni. Jonkun jonka olkapäätä vasten itkeä tai nauraa. Jonkun jonka viereen nukahtaa. Jonkun joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Jonkun joka ei tahdo minusta mitään mitä en pysty antamaan hänelle.
Mietin hetken, ja tulin siihen tulokseen ettei minulla ole ketään kenelle soittaa ja kysyä voisinko tulla ja nukkua vieressäsi.
Kotiin päästyäni, poistin 10 vanhan panon/tapailun numeron. Niillä en enään tee mitään. Muutamia jäi kyllä puhelimen muistiin, mutta ei heistäkään mitään apua tämän hetkiseen yksinäisyyteeni ole.

Tarvitsen läheisyyttä, mutta ei ole ketään ketä sitä antaisi :´(

Kävin myös aamulla tekemässä sukupuolitautitestit. Nyt sitten jännitetään viikon verran olenko saanut jonkin taudin pettäessäni K:ta.. Tai K:lta..

Jos saisin tietää olevani HIV positiivinen, päättäisin elämäni aika nopeasti.