Ja sitten siitä jouluaatosta..
K oli soittanut 6 aikaan aamulla MONTA kertaa, ja laittanut vielä viestiäkin. Viestistä päätellen luulin, että K:lla olisi ollut joku hätä, ja siksi soitinkin heti kun heräsin aamulla.
Ainut hätä mikä K:lla oli, oli se ettei hän halunnut jäädä yöksi kaverilleen, ja olisi tarvinnut kyydin kotiinsa. No kello oli 9, ja olin jo noussut sängystä joten lupauduin hakemaan hänet (ok, myönnetään, halusin myös nähdä hänet).
Hain hänet ja hän ehdottomasti vaati, että tulisin vielä käymään hänen luonaan. Sammutti autonikin puolestani. Joku minussa sanoi, että MENE! OTA KAIKKI LÄHEISYYS IRTI MITÄ SAAT! SEURAAVAAN KERTAAN SAATTAA OLLA PITKÄ AIKA! Toisaalta, en olisi halunnut mennä, koska pelkään kiintyväni häneen vielä enemmän kuin aikaisemminkin. Tyhmää satuttaa itseään tieten tahtoen.
Jotenkin päädyimme panemaan (siis toivoin sitä jo siinä vaiheessa kun K astui autooni).

Siinä vaiheessa kun lädin K:n luota, olo oli surullisempi kuin edellisellä kerralla. Ehkä 3 näkemis kertaa vajaan  viikon sisään oli liikaa. Kaikki oli ihan hyvin, kun makasimme hänen sängyssään. Kaikki oli kuin ennenkin. Niinä hyvinä, ja pahoina aikoina. Mutta ne ajat olivat meidän aikaamme. Nyt on vain hän ja minä.

K otti eilenkin yhteyttä.. Laitoimme viestiä koko eilisen päivän. Hän kyseli miten joulu oli mennyt, olinko ollut kilttinä, sainko lahjoja.. BLAAH! Mutta voi jumalauta kun tuli paha olo sitten illalla :´( Niin vitun yksinäinen olo. Minulla ei ole ketään. Kamala ikävä K:ta (sanoin sen myös hänelle). Valitin pahaa oloani myös hänelle. Tuntuu vain ettei hän aivan ymmärrä kuinka paha olo minulla todellisuudessa on. Pelkään ettei hänestä tunnu miltään, ettei haittaa vaikka emme enään seurustelekaan. Ettei hänellä ole edes ikävä minua.

Haluaisin "ehdottaa" K:lle suoraan sanottuna seksi suhdetta, mutta en uskalla. Tiedän ettei hän kieltäytyisi, mutta pelkään sitä, että kiinnyn häneen vain entistä enemmän ja siinä vaiheessa kun hän ilmoittaa löytäneensä elämänsä naisen, minä kuolen. Luultavimmin en kirjaimellisesti, mutta henkisesti jonkun verran. Muserrun.
Haluanko ottaa sen riskin? Haluan, ja en halua. Olisi kiva päästä toteuttamaan kaikennäköisiä fantasioita, mutta K ei taida olla oikea ihminen siihen, vaikka kuinka haluaisin..

Jos vain saisin unohdettua hänet kokonaan. Meidät kokonaan.

No kerrotaan vielä eräs iloisempikin asia.. Mulla on treffit sovittuna viikonlopulle.. Katotaan miten siinä käy. Jos se hyvä mies löytyisi vihdoin ja viimein (yeah, in my dreams!). Mutta enpä mä siinä voi menettäkkään mitään. Treffeistä sitten enemmä ensi viikolla :)