Otsikon mukaisesti, purkautuminen jatkuu. Kaikkea ei vain voi pitää ainoastaan oman pään sisällä.

Olen nyt muutaman kuukauden aikana miettinyt paljon mitä oikeasti olen (tämäkin stressasi suhdettani K:hon). Olenko hetero, bi vai lepakko. Oikeastaan yhteen voin sanoa kieltävän vastauksen. En ole lepakko, sillä tunnen seksuaalista vetoa miehiä kohtaan.
Kahteen ensimmäiseen en osaa sanoa mitään varmaa. En tiedä olenko hetero, bi vai jotain siltä väliltä (jos näin voi asian ilmaista).

Haluan miehiä, mutta yksikään heistä ei ole tehnyt minua onnelliseksi kuin vain ainoastaan ohikiitävän hetken ajaksi. Nyt olenkin miettinyt voisiko joku toinen nainen tehdä minut onnelliseksi.

Olen jo 15 vuotiaasta saakka tiennyt että haluan kokeilla seksiä naisen kanssa. En kuitenkaan vielä niin nuorena, vaan vasta hieman vanhempana.
Ensimmäinen "oikea" poikaystäväni (saatanan paskiainen joka jätti ikuiset henkiset arvet minulle, ei kuitenkaan tästä aiheesta) painosti minua, että meidän olisi pitänyt ottaa mukaamme 3 pyörä, nainen. En kuitenkaan suostunut silloin, vaan sanoin että voimme kokeilla sitten kun olen hieman vanhempi. Erosimme kuitenkin ennen kuin olisimme toteuttaneet poikaystäväni fantasian. Kyllä hän tiesi, että ajatus kiehtoi myös minua.

Olen myös vuosi (tai kaksi) sitten kertonut osalle ystävistäni etten ole varma mitä olen, ja haluaisin kokeilla seksiä naisen kanssa. Ystäväni ottivat "paljastukseni" hyvin vastaan, tosin siihen saattoi myös vaikuttaa se että kaikki meistä olivat alkoholin vaikutuksen alaisina.

En usko että rakkaus on vain miesten ja naisten välinen asia. Uskon, että rakkaus (jos sellaista on edes olemassa..) ei katso sukupuolta. Nainen voi rakastua naiseen, ja mies mieheen.

Vaikka elämme 2000 luvulla, ja ihmisistä on tullut avoimempia siitä mitä he ovat, niin omalla kasvatuksella on kuitenkin vaikutusta suhtautumiseeni. Vanhempani (HUOM! en minä) ovat aina olleet sitä mieltä että tummaihoinen on aina neekeri, ja ovat alempiarvoisia kuin vaaleaihoiset. Romanit ovat aina manneja, ja varastavat kaiken minkä irti saavat. Homot ovat homoja, ja se johtuu vain päänsisäisistä ongelmista. Ja vaikka mitä muuta.

En esimerkiksi koskaan saisi hyväksyntää sille, jos elämäni mies olisi tummaihoinen.

Entäpä jos rakastuisin naiseen? Luultavimmin tuottaisin suuren pettymyksen vanhemmilleni, ja pahimmassa tapauksessa he katkaisisivat välit kanssani kokonaan.
2 sisarustani ovat olleet vanhemmilleni suuria pettymyksiä. Toinen heistä ei halua olla sitä sukupuolta, joksi on syntynyt. Hän myös harkitsee sukupuolenvaihtoleikkausta. Hän on minulle kuitenkin yhtä rakas, oli hän mies tai nainen. Vanhempani eivät halua kuulla koko asiasta mitään. Se mistä ei puhuta, sitä ei ole olemassa.
Toinen sisaruksistani on taas nuoruus vuosinaan tuottanut vanhemmilleni suuren pettymyksen. Teini vuodet olivat hyvin raskasta aikaa vanhemmilleni, jonka johdosta sisarukseni joutui muuttamaan lastenkotiin. Nyt kaikki on kunnossa, mutta.
Olen siis ainut lapsista, jolta odoitetaan vielä paljon. Minun pitäisi kouluttaa itseäni korkeaan asemaan, hankkia vihdoin ja viimein kunnollinen parisuhde (eikä aina vain vaihtaa niitä miehiä, kuten äitini on minulle useasti huomauttanut), lapsia jne.
Minä olen se johon paineet kohdistuvat. 2 sisaruksestani ei enään odoteta tulevan mitään "kunnollista".

Mutta mitä jos siitä "ainoasta" toivosta tuleekin biseksuaali, ja tuo sukulaisten syntymäpäiville tyttöystävänsä, ensi kerralla ehkä poikaystävän?

Ystäväni kyllä ymmärtävät jos seurustelisin naisen kanssa, tai jos eivät ymmärtäisi, he eivät todellisuudessa olisi oikeita ystäviäni. Mutta en tahtoisi tuottaa vanhemmilleni pettymystä. Toisaalta, puoliksi kaapissa eläminen olisi varmasti hyvin rankkaa.

Mietin myös naisten välistä seksiä. Olisiko minusta siihen? Olisiko minusta (karskisti sanottuna) nuolemaan pillua? Ehkä, tekeväthän miehetkin sitä ;) Entäs hyväileminen? Olisin siinä varmasti kamalan huono, sillä en koskaan ole perustanut masturbointiin, joten nippulat ja nappulat ovat hukassa. Tämä taas johtuu siitä, etten ole koskaan saanut orgasmia (en yksin, enkä kenenkään miehen kanssa). Joskus olen yrittänyt hyväillä itseäni, mutta ei siitä oiken ole tullut mitään, joten en enään ole jaksanut edes yrittää. Kaipa sitä pitäisi ruveta harjoittelemaan, varsinkin kun ei ole ketään miestäkään enään elämässäni. Mutta toisaalta, kaipa tähänkin saisi opastusta, ja onhan kaikenlaisia lelujakin olemassa.

Toisaalta, voisihan se olla niinkin että huomaisin etteivät naiset kiinnosta minua, joten voisin rauhassa unohtaa koko kiinnostuksen olemassaolon. Mutta jos en koskaan kokeile, se saattaa taas jäädä harmittamaan.

Mutta mistä minä sen naisen oikein löydän?