K on taas päässyt luikertelemaan elämääni. En tiedä miksi sallin tämän tapahtuvan, mutta näin on nyt taas käynyt. Oikeastaan se tapahtui jo viikonloppuna, kun näin hänet ja jäin hänen luokseen yöksi.

K laittoi joka päivä viime viikolla viestiä, kyseli kuulumisia, kertoi omiaan, sanoi kaipaavansa jne. Perjantai yöllä hänellä oli jotain tärkeää asiaa, jota en yllättäen lähtenyt kuuntelemaan kello 2 yöllä. Hän humalassa, ja minä selvin päin.
Näimme sitten lauantai illalla, ja hän haluaa taas seurustella kanssani. Muuta en oikein saanut hänestä irti. Suomalainen mies ei taida puhua tunteistaan kun 5 promillen humalassa, ja K:lla oli niitä tasan 0 lauantaina. Itse olin ottanut muutaman (ehkä 6 mutta se ei paljoa ole). Keskustelimme tai ainakin yritimme, jatkosta mutta itse olin/olen(?) sitä mieltä ettei kannata enään yrittää. Ei se voi toimia enään, ja eiköhän me olla yritetty jo ihan tarpeeksi monta kertaa. K:n mielestä emme ole. Hän haluaisi vielä.
Jäin hänen luokseen yöksi, ja kaikki tuntui olevan kuin ennenkin. Kuin tätä lähes 3kk eroa ei koskaan olisi ollutkaan.

Sovimme näkevämme tänään illalla. Kaipa sitä voisi koittaa keskustella. Jos tälläkin kerralla saisi enemmän kun 2 lausetta kun kysyn häneltä jotain meistä ja hänen tunteistaan. Toisaalta, jos itsekin saisin sanottua edes murto osan mitä päässäni liikkuu. Tai sitten pitää vain odottaa viikonloppuun, ja keskustella pienessä tai rankemmassa humalassa hänen kanssaan..

Mutta miksi pitäisi vielä yrittää? Pidän K:sta, ja K minusta. Mutta kun se ei vain näytä riittävän kummalekaan. Tai ehkä se riittää, mutta se ei korvaa kaikkea paskaa mitä välillämme tapahtuu.
Miksi K olisi valmis antamaan minulle uuden mahdollisuuden vaikka petin häntä? Voiko hän antaa anteeksi? Unohtaa? Luottaa? Itse en luultavimmin siihen pystyisi.
Haluaako hän palata kanssani vain siksi että olen "tuttu ja turvallinen"? Vai oliko välillämme jotain erikoista mitä hän ei ollut tuntenut kenenkään muun kanssa? Vai onko hän yrittänyt useita kertoja aikaisempien tyttöystävien kanssa?

Kannattaako tähän ryhtyä, jos se sitten ei onnistukaan? Tai kestää vain muutaman kuukauden? Mutta jos se nyt sitten onnistuisikin? Tällä kertaa.. Tosin näin ajattelin jo viimeksikin, ja miten kävikään..

En oikeastaan tiedä edes haluanko yrittää K:n kanssa vielä viimeisen kerran. Haluan. En halua. En tiedä haluanko.
No mitään päätöksiä mihinkään suuntaan ei ole tehty (vielä).

En tiedä mitä tehdä. Ehdotuksia kenelläkään? Mielipiteitä? Mitä vain?