itkettää ja vituttaa.
eihän tää mikään suuri juttu ole ettei nähdäkään k:n kanssa illalla, mutta kun olin odottanut tätä iltaa jo maanantaista saakka. viime viikonloppu oli ja meni, ja oletin tämän olevan parempi. haluan nähdä k:ta ja viettää hänen kanssaan aikaa, olla hänen lähellään ja höpistä turhista asioista joilla ei ole mitään suurempaa merkitystä.

odotin, ja petyin. tämä ei ole ensimmäinen kerta, eikä luultavimmin viimeinenkään.

miksi sitten sopia jotain, ja perua se edellisenä iltana "riidan" yhteydessä? miksi pitää luvata jotain mitä ei kuitenkaan pysty pitämään? miksi antaa ymmärtää, jos ei kuitenkaan ymmärrä antaa? miksi?

tuntuu vain niin tyhmältä, että odotin ja jouduin pettymään.

tuleehan niitä viikonloppuja lisää, kuten k sanoi. mutta se ei taas lohduta tällä hetkellä, koska seuraavaan viikonloppuun on viikko aikaa. 7 pitkää päivää. ja mikä takaa sen, että ensi viikonloppu on yhtään sen parempi kuin tämä, tai viime viikkoinen? ei mikään.

tahdoin vain viettää mukavan illan, ja nyt vietän sen aivan jossain muussa seurassa missä oli tarkoitus, eikä iltakaan tule olemaan mukava. tulen vain odottamaan että se päättyy.

asiat voisivat olla paljon huonommin, ja tiedän että tämä on pieni asia, mutta tällä hetkellä se vain tuntuu niin suurelta. todellisuus ja tunteet eivät ole samaa mieltä asiasta.