Eilen oli jo hieman parempi päivä kuin maanantaina, mutta sama paska olo iski sitten illalla uudestaan. Mitään syytä olla surullinen tai alakuloinen ei ole, mutta silti olen aivan maassa.

Maanantaina jouduin käymään kaupassa, en olisi millään jaksanut. Kaipa sitä pitää ruokaakin ostaa, sillä pelkällä nesteellä ei pysty elämään. Kaupassa oli kamalan paljon ihmisiä, joten valitsin tarvittavat ostokset, ja lähdin niin pian kuin pystyin.
Autossa matkalla kotiin se sitten iski, nimittäin kamala ahdistus. Kuuntelin musiikkia, katselin katulamppujen loistetta, edessä olevan auton takavaloja, pimeyttä joka oli ympärilläni.. Kyynel vierähti poskelleni, ja sitä seurasi toinen kyynel. Olo oli aivan kamala. Tuntui etten jaksa enään. En halunnut mennä kotiin, siellä oli pimeää, eikä kukaan ollut odottamassa minua. Siellä ei ollut mitään. Olisin halunnut jatkaa matkaani jonnekin, ihan minne vain. Kuitenkin päädyin kylmään kotiini, jossa minua odotti vain kukat jotka olivat kuolleet, sekä materia jolla en oikeastaan tee edes mitään.

K soitti hieman sen jälkeen kun olin saapunut kotiin. Juttelimme niitä näitä, ja hän kysyi onko minulla jokin kun kuulostan oudolta. Vastasin että olo on aivan kamala, ja on todella paska olo. Hän luuli heti, että on tehnyt jotain, jonka vuoksi minulla on paha olo. Korjasin tämän luulon välittömästi, sillä oloni ei johtunut K:sta mitenkään, ei myöskään kenestäkään muusta. Olo oli vain pääni sisällä, enkä osannut nimetä mistä se johtuu. K koitti kysellä erilaisia kysymyksiä, miksi minulla on paha olo, mutta en osannut vastata hänelle.
Huomaan kyllä muutoksen hänessä taas, aikaisemmin kun olen sanonut että minulla on paha olo, hän sanoi ainoastaan: koita nyt piristyä. Ei masentuneelle ihmiselle voi sanoa että koita piristyä, varsinkaan sellainen joka ei koskaan ole ollut masentunut. Itse en ainakaan pysty piristymään noin vain, jos on paska olo, sitten on paska olo, jonka jälkeen odotetaan että se menee pois. Tässä vaiheessa pitää kysellä ja kuunnella, ja sen K nyt tekikin. Se itseasiassa hieman helpotti kun hän kyseli, ja halusi tietää. Toisaalta alkoi ahdistamaan hieman, koska en osannut vastata mistä olo johtui.

Koitin keksiä jotain tekemistä, jolla saisin ajatukseni jonnekin aivan muualle, kuin pahaan olooni. Itselläni ei ainakaan tv:n katselu auta. Lukemisessakin ajatukseni olisivat harhautuneet, ja jossain vaiheessa olisin huomannut lukeneeni 100 sivua, mutta kuitenkaan ei ole mitään mielikuvaa mitä tuon 100 sivun aikana oli tapahtunut. Päätin sitten alkaa kutomaan. Yllättävän rauhoittavaa puuhaa, varsinkin kun laittaa tv:n päälle ja katsoo sitä samalla.

Menin jo ennen 22 nukkumaan, koska olin niin väsynyt. Mutta siinä vaiheessa kun pääsin sänkyyn, väsymys oli kadonnut. Vihaan tätä! Koko päivän on väsyttänyt aivan kamalasti, ja muutenkin ollut aivan kamala olo, ja sitten kun pääsen sänkyyn, väsymys on poissa! Ainut asia, jota olen odottanut koko päivän, on poissa! Ainut asia jonka vuoksi nousen aamulla, on poissa! Näin käy yleensä silloin kun on todella paska olo.

Näin meni maanantai ilta. Myöhemmin voisin kirjoittaa eilisestä, ja tästä aamusta. Olo on nytkin aivan kamala. Taidan mennä tupakalle, jos se vaikka helpottaisi (ei se helpota, tiedän).