En osaa päättää mitä haluan K:sta, vai haluanko hänestä/meistä yhtään mitään. Olo on sekava ja omalla tavallaan tyhjä.

Kerroin K:lle viikonloppuna eromme aikana sattuneesta "vahingosta". Hän ei ottanut sitä mitenkään erityisen hyvin. Jos K olisi kertonut minulle tavanneensa uuden naisen 6 päivää eromme jälkeen, ja harrastaneen seksiä kyseisen henkilön kanssa, se olisi kyllä loukannut minua.
Mutta K onneksi ymmärsi sen, ettemme seurustelleet enään, joten en ollut tehnyt mitään väärää.

Näimme eilen, ja kaikki meni mukavasti. Tosin aluksi K oli hieman kylmä ja etäinen minua kohtaan, mutta se sallittakoon.
Tapaamisemme tarkoitus oli se, että keskustelisimme meistä ja suhteestamme (mikä se on ja mikä siitä tulee, vai tuleeko mitään). Oikeastaan aihetta ei käsitelty lähes lainkaan. K kyseli milloin olen menossa testeihin? Odottelen nyt muutaman viikon ja menen vasta sen jälkeen käymään testeissä. Ensimmäiset testit voi tehdä 7 päivää mahdollisen tartunnan jälkeen. Mutta mielestäni "varmat" tulokset voi saada vasta 3kk mahdollisesta tartunnasta, ja täysin varmat vasta 6kk päästä (en ole varma, joten korjatkaa jos olen väärässä?!).
K ihmetteli kuinka olen menossa testeihin vasta muutaman viikon kuluttua.. No oireitahan ei (ainakaan vielä) ole ollut. Ja tulen kuitenkin pitämään huolta siitä, että yhdyntä on suojattu. Ainut vastuullinen teko minkä voin tällä hetkellä tehdä + se että kerroin K:lle.

Yritin kysellä K:lta erilaisia asioita, päässäni pyöri tuhat kysymystä mutta sain kysytyksi vain pari, joihin en oikeastaan tainnut saada kunnollisia vastauksia.
Mitä hän haluaa? Hän haluaa olla kanssani, viettää enemmän aikaa ja öitä yhdessä.
Sanoin etten halua palata takaisin samaan vanhaan. Ei hänkään.
Haluan että hän tutustuu ystäviini. Tähän en oikein saanut mitään vastausta.
En halua olla viimeisellä sijalla hänen elämässään ja sovituista asioista pidetään kiinni. En kuulemma ole viimeisellä sijalla (niin varmaan), ja mmm.

Olen erittäin huono puhumaan/kertomaan ajatuksiani ja tunteitani. Toisaalta, minulle on kerrottu että ne ovat toissijaisin, siinä lienee syy. Olen yrittänyt tuoda itseäni enemmän ilmi K:n kanssa, toivottavasti se on ollut tarpeeksi.

Sanoin K:lle etten tiedä mitä haluan. Hän vastasi toteamukseeni erittäin hyvin:
- Musta kyllä tuntuu että sä tiedät.
- Miten niin? Mitä mä haluan?
- Jos sä et haluais että meistä tulee vielä jotain, niin et sä olis täällä nyt, saati käyny täällä tällä viikolla tai ollut yötä.
K taisi olla oikeassa.

Joku osa minusta toivoi että K olisi sanonut minulle viikonloppuisen "tunnustukseni" johdosta, ettei hän pysty enään seurustelemaan kanssani. Ettei hän halua olla missään tekemisissä kanssani.
Tämän jälkeen olisin ollut vihdoin vapaa hänestä. Hän ei haluaisi minua elämäänsä. Voisin etsiä uuden kundin jonka kanssa aloittaa puhtaalta pöydältä. En roikkuisi enään vanhassa. Kuitenkin K on "tuttu ja turvallinen", jonka luokse on helppo palata.
Toisaalta se ajatus ettei K haluaisi olla kanssani missään tekemisissä, satutti viikonloppuna. Odotin vain että K soittaisi, tai laittaisi viestiä ja ehdottaisi että tapaisimme. Meinasin useampaan otteeseen alkaa itkemään ajatuksesta, että meidän juttumme oli siinä. Olin surullinen.

Mieleeni tuli myös ajatus siitä, että K on tällä hetkellä etsimässä itselleen yhden yön juttua, koska minullakin oli ollut sellainen (vaikka en nyt kuitenkaan kutsuisi I:tä yhden yön jutuksi). Hän haluaisi "päästä tasoihin" kanssani. Toisaalta, en usko että K olisi tehnyt niin. Kuitenkin hän onnistui ujuttamaan erääseen keskusteluun, että oli käynyt viikonloppuna ulkona ystävänsä ja entisen avovaimonsa kanssa (kiitos että kerroit tämän minulle! Se kohensi oloani aivan vitusti). Miksi hän oli viettänyt iltaa entisen avokkinsa kanssa? Olisin halunnut tietää, mutta en halunnut vaikuttaa mustasukkaiseltä ämmältä, joten en kysynyt. Toisaalta, asiahan ei minulle kuulu (kai?).

En tiedä pystynkö kokemaan sitä samaa hyvän olon tunnetta K:n kanssa, jonka tunsin I:n kanssa. I:n kanssa oloni oli erittäin hyvä, olin onnellinen luultavasti ensimmäistä kertaa elämässäni. K:n kanssa asiat vain ovat. Kaikki on tasaista, tai tasaisen paskaa (tarkoitan aikaisemmin).
I:n kanssa oli intohimoa. Halusin vain olla hänen lähellään ja suudella, koska se tuntui niin hyvältä. Ja se tapa millä I kosketti minua. Hän silitti hiuksiani, kosketti hellästi kasvojani, otti niskani takaa kiinni kun suuteli, ja ah ne suudelmat.
Tahdon, että minuun kosketaan. Tahdon saada hellyyttä. Tahdon olla onnellinen.
K:n kanssa en montaakaan kertaa ole kokenut samaa hyvää oloa, jonka I:n kanssa tunsin joka kerta kun tapasimme.
K ei vain välttämättä ole sellainen ihminen joka koskettaa toista. Olen kyllä maininnut asiasta hänelle (viime ero tilanteessa), että haluan että minuun kosketaan. Tahdon että hän kohtelee minua kuin tyttöystäväänsä, en kuin tyttöpuolista kaveriaan. Ja mielestäni tämä hellyys, toiseen koskeminen yms. muut pienet asiat erottavat eri sukupuolta olevat ystävät niistä jotka seurustelevat.

En myöskään ole kuullut I:stä mitään viime maanantain jälkeen. Näimme, ja minulla oli erittäin kivaa hänen kanssaan. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään (myönnän, minäkään en ole ottanut yhteyttä häneen, ennen kuin tänään). En tiedä miksi hän ei ole soittanut minulle. Mietin vain, että johtuisiko se siitä, että kerroin hänelle etten ole aivan terve pään sisältä.. Laitoin aamulla hänelle viestiä, mutta vastausta en ole saanut. Harmittaa :(
Noh, ainakin voin sanoa, että hän auttoi minua pääsemään minun ja K:n eron yli (vaikkei kokonaan, niin erittäin paljon), ja minulla oli ensimmäistä kertaa koskaan todella hyvä olo. Jos minun ja I:n "tapailu" oli tässä, niin en voi kuin kiittää häntä. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni olevani oikeasti onnellinen. Mutta toisaalta olen hieman surullinen, jos se loppui ennen kuin kerkisi kunnolla alkamaankaan. En tiedä kumpaa olisi enemmän ikävä, sitä hyvän olon tunnetta, vai I:tä. Luultavasti kumpaakin yhtä paljon.