Terapeuttinen luovuus

Kun ihminen särkyy
ajatukset kaikkoavat hänestä kuin kohmeiset varpuset.
Siemenet valuvat hänestä ja hän kovertuu tyhjäksi.
Se käy niin hitaasti ettei hänen äitinsäkään
ehdi huomata mitään.
Me huomaamme sen vasta kun hänen silmänsä
ovat poissa, katse hyytynyt.
Vielä vähän aikaa hän kulkee edelleen
kuin liikkeen omalla voimalla.
Hän se oli, hän se oli jossa kerran
piili ilon rakkauden yhteenkuuluvaisuuden
kaikki mahdollisuudet.

Claes Andersson