Jotenkin olo on ollut todella vetelä, joten päivittäminen ei ole ollut ensimmäinen asia mielessä. Kamala kiire koko ajan, ja aikaa tuntuu olevan liian vähän. Tuleva muutto on vienyt suuren osan ajastani, tavaroiden pakkaaminen ja turhan krääsän pois heittäminen vie yllättävän paljon aikaa. Muutto kun tekee tuloaan pika vauhtia.. Jännittää jo nyt. No onneksi siihen ei ole kuin pieni hetki jäljellä :)

Viikonloppu josta kirjoitin viimeksi ei mennyt ihan kuten piti. Tai se sittenkin meni ihan uusiksi. En päässyt sinne minne piti mennä, ja sain pummattua muutaman puoli tutun viettämään iltaa kanssani. Luultavimmin ilta olisi sujunut paremmin jos olisin mennyt yksin sinne minne olinkin alunperin menossa.
Sunnuntaina oli kyllä sellainen krapula että huh huh. Päivä meni sängyssä maatessa, ja odottaen että jos se olo vaikka paranisi.. Näin ei käynyt.

K:n kanssa on taas tullut oltua paljon yhteyksissä. Kaikki on mennyt melkein liiankin hyvin. Yhtään tappelua tai orastavaa sellaista ei ole pitkään aikaan ollut, vaikka olemme päivittäin tai lähes päivittäin yhteyksissä. Ihmettelen suuresti.
K on nyt ollut erilainen kuin aikaisemmin. En tiedä mistä se johtuu, enkä oikein osaa selittääkään. K:n tapa käyttäytyä on hieman erilainen kuin ennen. Pieniä asioita. En tiedä johtuuko se siitä että emme seurustele vaan "tapailemme".

Oikeastaan pienet asiat ovat olleet sitä että hän ottaa minua enemmän huomioon. Lähinnä fyysisesti, suutelee tai koskee. Noh, lähinnä koskee. Mutta kuitenkin. Ja tämä on sitä mitä olen aina halunnut K:lta enemmän. Olen myös itse yrittänyt hieman enemmän, ja oma yrittämiseni liittyy aloitteen tekemiseen. Tiedän että K ja luultavimmin kaikki muutkin miehet haluaisivat että heille tehdään aloite seksiin. Ei vain koskaan ole ollut tarvetta tehdä itse aloitetta, sillä kundit ovat aina tehneet. Aloitteen puutteellisuuteen liittyy myös aikaisempi hyväksikäyttäminen.
Pelkään vain että joku kerta joku kundi sanoo EI kun yritän. Jos näin käy, niin luultavimmin muserrun täysin. Tämä on myös yksi syy miksi en edes tahdo tehdä aloitetta. Pelkään että minut torjutaan. Itsetuntoni on muutenkin niin alhainen, etten tahdo sen katoavan kokonaan.

Toisaalta viime viikolla on ollut paha olo K:n takia. Tai ei K:n takia, vaan siksi että olen "pelännyt" että joka kerta kun olemme nähneet, se kerta on viimeinen. Lähtö K:n luota, tai K:n lähteminen luotani on tuntunut pahalta. En halunnut lähteä hänen luotaan vaikka oli "pakko". En halunnut että hän lähtee luotani. Halusin vain olla hänen kanssaa, lähellä, höpöttää, olla.. Silti on aina pakko lähteä.
Viimeksi kun näimme, se ei enään tuntunut niin pahalta sillä oletin meidän näkevän vielä. Se ei olisi viimeinen kerta. Se ei voinut olla. Koskaan ei kuitenkaan tiedä milloin on viimeinen kerta, vai tuleeko sellaista koskaan.

Olen yrittänyt asennoitua koko "tapailuun" hieman huolettomimmin kuin aikaisemmilla kerroilla. En tiedä pystynkö siihen kuitenkaan. Tällä hetkellä pystyn, mutta miten sitten käy kun tunteet saavat taas kunnolla vallan? Ja jos se päivä koittaa kun juttumme on taas ohi, tiedän sen sattuvan vaikka yrittäisin olla kuinka huoleton tahansa.
Vainoharhani on taas hieman nostanut päätään.. Pelkään että K on mukava vain siksi että voi satuttaa minua kunnolla. Kostaa pettämiseni. En vain voi itsesuojeluvaistolleni/vainoharhalleni mitään. Pelkään vain että joku päivä sattuu, ja paljon. Todellisuudessa K:lla ei varmaankaan ole mitään taka-ajatuksia satuttaa minua mutta en voi ajatukselle mitään. Onneksi vainoharhani ei ole niin voimakas kuin aikaisemmin. Ehkä yritän luottaa K:hon enemmän nyt. Tai sitten luotan siihen ettei tämä kuitenkaan kestä..
Miksi en vain voi nauttia kun siihen on mahdollisuus?