Kaksi viikkoa sitten asiat olivat hyvin, nyt on vuorostaan paluu vanhaan paskaan. Kaikki alkoi kaatua päälle keskiviikkona, ja se jatkuu vielä tänäänki.
No asiathan olivat hyvin jopa kuukauden verran, ja silloinkin tiesin ettei kaikki kuitenkaan ole niin hyvin kuin voisi olla. Miksi asiat eivät vain voi mennä hyvin?

Eräskin ystäväni sanoi tänään että asioilla on tapansa järjestyä. Mutta milloin ne järjestyvät minulla hyvin? Hänellä taas on kaikki mitä minä haluaisin, eikä hän siltikään ole tyytyväinen.

Viikonloppu oli yllättäen hyvin alkoholipitoinen.. Pitäisi ehkä hieman rajoittaa juomisen määrää, sillä olen nyt huomannut että loppuillasta muistikuvat ovat yllättävän hataria. Voin kuvitella miten asiat ovat menneet, mutta en kuitenkaan voi olla varma. Myös suuret osat keskusteluista unohtuu, ja jälkikäteen tuleekin mietittyä että mitähän sitä taas tuli seliteltyä. Mitään suuria paljastuksia ei ole tullut tunnustettua, mutta olisi se (luultavasti) ihan mukavaa muistaa. Ja kun tämä nyt valitettavasti alkaa olemaan joka viikonloppuista.. No ensi viikonloppuna juon pari vähemmän, jos se vaikka auttaisi.

Päädyin taas panemaan K:n kanssa. Kuitenkin taksi jonossa meinasi tulla kamala tappelu, ja päädyimmekin aluksi  siihen tulokseen että menen yksin kotiini taksilla ja kundit saavat ottaa seuraavan. Pakkohan niiden oli ängetä mukaan, ja matka jatkui K:n luokse.
Se miksi K oli  ruvennut vittuilemaan, johtui siitä että tulin kuulemma liian hyvin toimeen hänen ystävänsä kanssa! Siis mitä vittua, voin vain kysyä? Se että juttelen, ja olen mukava K:n ystävälle, jonka olen tuntenut jo reilun vuoden verran, tekee hänet mustasukkaiseksi. Tähänhän on aihetta, varsinkin kun ystävä asuu avoliitossa, ja olen tavannut tämän avovaimonkin.
Ystävä nyt kuulemma on sellainen kiiltokuvapoika, johon naiset aina lankeavat, ja K taas ei omasta mielestään ole. Myönnetään että ystävä on paremman näköinen kuin K, mutta missään vaiheessa en ole tuntenut vetoa tätä kohtaan. Enkä muutenkaan halua sekaantua kenenkään toisen parisuhteeseen kolmantena osapuolena.

K ei kuulemma myöskään pidä asenteestani, eikä aluksi edes meinannut perustella mielipidettään. Sain sen vaivalla kaivettua hänestä. Hän ei pidä asenteestani, sillä on täysin varma että baarissa kun joku mies tulee lirkuttelemaan minulle, lähden oitis tämän mukaan, eikä sillä ole väliä seurustelenko vai en. Olipa taas mukava kuulla kuinka horo oikein olen. Voin sanoa olleeni kuten K mainitsi, mutta en enään tänäpäivänä. Joka kerta viimeisen puolentoista kuukauden aikana on baarissa tullut joku mies juttelemaan, enkä ole kenenkään mukaan lähtenyt. Ok, myönnettäköön että tähän on omalla tavallaan vaikuttanut myös Uusi, sillä en hänen takiaan ole halunnut tehdä suurempaa tuttavuutta vieraiden miesten kanssa. Olen kyllä 100 % varma, että jokainen joka on tullut juttelemaa, olisi myös ottanut minut mukaansa jos vain olisin vihjannut asiasta.
Olen siis K:n mielestä helppo. Seksiä saa jos vain tajuaa kysyä..
Omalla tavallaan kaipaan näitä aikoja, mutta toisaalta en missään nimessä haluaisi joutua takaisin siihen jossa ainut tapa saada hyväksyntää ja hellyyttä on vieraat miehet.

En oikeastaan ole kuullut Uudesta nyt mitään. Tekstiviestejä jotka ovat ympäripyöreitä ja ristiriitaisia. Ei mitään oikeita vastauksia kysymyksiini. Hän haluaa, mutta kun ex.. BLAAH! Vaihtaisi jo levyä, ja kertoisi annetaanko koko jutun olla, vai katoaako se exä kuvioista. Hylkäisi edes reilusti.
Puhuimme jotain, että näkisimme illalla. Pitää vielä varmistaa asia. Jos näemme, niin haluan kyllä tämän jutun päätökseen, oli se päätös mikä hyvänsä.
En jaksa että annetan toivoa, mutta hetken päästä kaikki on niin epäselvää.