Ahdistaa taas. Tuntuu etten saa kunnolla henkeä, koska kurkussani on pala, joka ei lähde pois. Se pala vain on, ja kasvaa vain entisestään kun ajattelen asioita. Se pala johtuu K:sta.

Näimme eilen K:n kanssa, ja vietimme mukavan illan. Tein meille pientä naposteltavaa, katsoimme telkkaria ja höpöttelimme. Mielestäni mukavaan arki-iltaan ei tarvita muuta. Minulla oli mukavaa, oli mukavaa nähdä K ja viettää hänen kanssaan aikaa. Kuitenkaan kaikki ei ollut niin kuin halusin. Se taas johtui minusta. Olisin halunnut olla hänen lähellään enemmän, koskea häneen enemmä, suudella hänen kanssaan useammin. En vain jostain syystä tehnyt sitä mitä halusin useammin, koska mikään ei ole niin kuin kaikki oli aikaisemmin.

Olen varautunut minun ja K:n "jutun" suhteen (mikä se nyt tällä hetkellä onkaan, sitä en tiedä..?). En uskalla antautua tunteelle, koska pelkään että minua satutetaan taas. Olen varautunut K:n kertomien muutoksien suhteen. Tahtoisin uskoa, että hän on muuttunut, mutta pelkään että kaikki palaa entiselleen liian pian. Tahtoisin uskoa, tahtoisin niin kovasti.

Jäin hänen luokseen yöksi. Oli ihanaa nukkua hänen vieressään, tuntea hänen vartalonsa lämpö omaani vasten, kuulla kuinka hän nukahtaa.
Seksiä emme vieläkään ole harrastaneet. Se tosin olisi kruunannut illan. Halusin häntä, ja hän minua. Kuitenkin ohjasin kädet jotka koskettelivat minua, muualle.

En ole vieläkään kertonut K:lle, että minulla saattaa olla joku sukupuolitauti (kiitos oman tyhmyyteni ja rikkimenneen kumin). Se mahdollinen sukupuolitauti kummittelee takaraivossani. Minun pitää kertoa siitä K:lle, tiedän sen. Kuitenkin pelkään kertoa, olin pelkuri. Pelkään ettei hän halua minua enään.
Tiesin mitä hänelle sanoisin, kuitenkaan sanat eivät tulleet suustani ulos. Pelkäsin. Pelkäsin niin kovasti, että hän kääntää selkänsä minulle eikä tahtoisi enään olla lähelläni, tai etten voisi koskea häneen koska olin "likainen". Pahimmassa tapauksessa heittäisi minut ulos.

Huomaan kyllä, että K on muuttunut (ainakin toistaiseksi). Hän tekee vähemmän töitä kuin aikaisemmin (lähtee ihmisten aikaan pois töistä), yrittää puhua suhteestamme (pelkään, joten olen yrittänyt välttää k.o puheenaihetta), sekä sen että hän koskee minuun enemmän. Tulee lähelleni ja halaa, koskee jne. Käyttäydymme kuin seurustelisimme, emme kuin olisimme vain ystäviä.

Mietin vain, voiko suhteemme toimia kuitenkaan sillä olen omalta osaltani valehdellut hänelle niin paljon (ja ollut huolestunut siitä kuinka hyvin olen onnistunut häntä huijaamaa. Olenko todellakin niin kylmä ihminen häntä kohtaan, ettei mikään tunnu missään..).
Olen rikkonut K:n omaisuutta, ja kertonut vakavalla ilmeellä etten tiedä miten tavarat ovat menneet rikki. Ja vihjannut, että se oli hän joka ne rikkoi kännipäissään. Hän uskoi, enkä voinut tunnustaa koska siitä olisi tullut kamala riita.
Olen potkinut K:ta kerran (koska olin niin vihainen hänelle), eikä hän muista siitä mitään koska oli niin humalassa. Tämän takia en halua riidellä, koska jossain vaiheessa minulla menee hermot ja muutun väkivaltaiseksi (tähänkin on oma syynsä, joka löytyy menneisyydestäni). En myöskään kertonut seuraavana päivänä hänelle mitä olin tehnyt, kun K ihmetteli kipeitä paikkojaan. Vihjasin taas, että hän oli luultavimmin kaatunut ja satuttanut siinä itsensä.
Petin häntä toisen miehen kanssa, eikä minulle tullut edes morkkista. En myöskään kertonut tästä hänelle, koska en halunnut satuttaa häntä.
Nyt olen valmis kertomaan hänelle, että minulla on ollut toinen mies sen jälkeen kun erosimme (mikä on totta), ja tämän toisen miehen kanssa meni kumi rikki (mikä ei ole totta, koska se kumi meni rikki sen kundin kanssa, jonka kanssa petin K:ta), joten nyt meidän tulisi joko käyttää kumia kunnes olen käynyt testeissä tai sitten K saa halutessaan ottaa riskin sairastua "mahdolliseen sukupuolitautiin".

Voiko suhteen aloittaa puhtaalta pöydältä, jos omalta osaltani tulen valehtelemaan hänelle. Ja kuinka helppoa se tulee olemaankaan. Olen kylmä, tiedän sen. Elämä on opettanut olemaan.
Jos valehtelen vain tämän viimeisen kerran, sen jälkeen olen rehellinen hänelle vaikka mikä tulisi.
Kaikki olisi niin paljon helpompaa jos en olisi pettämällä hakenut läheisyyttä. Mutta olin yksinäinen, vaikka eihän sen pitäisi olla mikään syy joka oikeuttaa pettämiseen.

Tämän kirjoitettuani, kurkussa oleva palakaan ei tunnu enään niin suurelta.

Olen surullinen, sillä haistan K:n tuoksun ihollani ja minulle tulee ikävä häntä.