K kysyi eilen, jos olisimme tavanneet tänään. En osannut luvata eilen vielä mitään, sillä olen sopinut näkeväni erään ystäväni tänään. Lupasin ilmoitella K:lle tänään mihin aikaan olen tapaamassa kaverini, sillä mitään tarkkaa aikaa ei oltu vielä sovittu.

Toisaalta en tiedä haluanko nähdä K:ta tänään, sillä joudun taas kieltäytymään seksistä jollain tekosyyllä. Haluan K:ta, ja nyt kun "en voi saada" häntä, haluan vielä enemmän. Toisaalta olen lopettamassa suhteen jossain vaiheessa kuitenkin, niin miksi silti haluan mennä kiduttamaan itseäni? Tiedän sen, jos näen K:n tänään, ja siinä vaiheessa kun olen lähtemässä kotiini, olo on aivan kamala. Taas tuli uusi viimeinen kerta hänen lähellään, viimeiset sanat, viimeinen kosketus, viimeinen suudelma..
Haluan nähdä K:n, mutta jollain tavalla tuntuu siltä ettei minun pitäisi mennä.

Heräsin tänään taas todellisuuteen K:n kylmyydestä. Eilen hän vielä halusi nähdä, tämän päivän tekstiviestissä kaikki tuntui olevan aivan sama näemmekö vai emme. Olen/olin valmis näkemään ystäväni "vain pikaisesti", jotta kerkiän viettää K:n kanssa edes hetken aikaa, mutta jos se on aivan sama näemmekö vai emme, niin missä on vika? En tiedä suurentelenko asiaa oman pääni sisällä, vai miten, mutta en halua olla enään "ihan sama" toiselle. Tahdon enemmän.

Olo on vieläkin surullinen ajatuksesta, ettei K ole enään pian osa elämääni. Kun olen kerännyt tarpeeksi voimia tulevaan koitokseen, kerron kantani suhteestamme myös hänelle. Ja kun se päivä koittaa, tiedän hajoavani täysin.
Tahtoisin olla onnellinen, ja tehdä myös elämäni tärkeimmän ihmisen onnelliseksi. Tähän asti elämässäni olen vain epäonnistunut.