Muutto on mennyt yllättävän kivuttomasti. Tai siis kaikki tavarathan on jo uudessa asunnossa, enään ne pitäisi laittaa paikoilleen, ja ostaa puuttuvia tavaroita. No eikohän kaikki ole kunnossa muutaman päivän sisällä :)

K:n kanssa on edelleen mennyt yllättävän hyvin. Pientä kränää oli eilen, mutta se taas johtui krapulastani/väsymyksestä/nälästä/pään särystä.
Sain aikaiseksi kysyä K:lta eilen että mikä tämä juttu nyt oikein on? K ei tiennyt, enkä sen paremmin minäkään. En saanut mitään vastausta kysymykseeni.
Kaikki on samanlaista kun silloin kun seurustelimme, ainoastaan riidat ovat jääneet pois tai ne ovat ratkenneet nopeasti.

Lauantaina ollessani ulkona ystäväni kanssa, baarissa tuli kaikennäköistä säätäjää ehdottelemaan/juttelemaan. Hylkäsin (taas) kaikki, ja menin yksin kotiin nukkumaan pääni selväksi. En halunnut lähteä kenenkään mukaan tai ottaa ketään mukaani, sillä se olisi tuntunut siltä että petän K:ta. Kertooko tämä sitten jotain "suhteen" laadusta? Ehkä. Emme ole K:n kanssa kuitenkaan sopineet ettemme tapaile/pane ketään toisia, joten periaatteessahan se ei olisi pettämistä vaikka olisinkin lähtenyt jonkun matkaan lauantaina. Toisaalta, tarvitseeko melkein 3kk "tapailemisen" jälkeen enään sopia ettei kummallakaan ole muita samaan aikaan?
Pieni ahdistus menossa, kun en tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua.. Vastauksiahan ei meillä kummallakaan ole. Pitäisi varmaan istua iltaa K:n kanssa kahdestaan viinapullon kera, ja yrittää selvittää tulevaisuutta yhdessä. Viinaa kun on veressä niin kummatkin ovat puheliaampia tietyistä asioista, ja näihin asioihin lukeutuu juuri omat tunteet ja "me kaksi".

Mutta toisaalta haluanko ruveta taas seurustelemaan K:n kanssa? Haluan? En halua? Haluan? En tiedä? Kaikki on nyt paremmin kuin koskaan, mutta onko sekään riittävästi? Äiti sanoi viikonloppuna keskustellessamme K:sta ja minusta, ettei se mies/nainen vaihtamalla parane. Mutta paraneeko se? Kaikki ihmiset ovat erilaisia, ja sen seurauksesta suhteen ongelmatkin ovat hieman erilaisempia. Pitäisikö nyt vain "tyytyä" K:hon?

Kaikki olisi niin paljon helpompaa jos joku vain sanoisi mitä pitäisi tai ei pidä tehdä, niin kuin äiti sanoi kun olin pieni. Mutta tässä asiassa äiti ei enää voi auttaa, eikä oikeastaan kukaan muukaan sillä päätös pitää tehdä aivan itse.