Jotenkin kirjoittamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. Paljon olisi sanottavaa, mutta.. Toisaalta myös sekin, että mitä voin kirjoittaa tänne ilman että pelkään tulevani tunnistetuksi. Mutta millä todennäköisyydellä sekin tapahtuu, kukaan ei tiedä missä asun, minkä ikäinen tai näköinen olen. Ainoastaan voidaan päätellä sukupuoli + myöhemmistä höpötyksistä ehkä jotain pientä. Toisaalta, eksyyköhän kukaan edes tänne..?

Se miksi tein itselleni blogin, oli että pääsen purkamaan paremmin omia ajatuksiani, tunteitani ja tapahtumia. Kyllähän noita kavereitakin löytyy tohon tarkoitukseen, mutta musta vaan tuntuu ettei ne kuule mua. Oikeastaan kukaan ei kuule.

Tänään on ollut aika normaali päivä, myöhästyin taas töistä eikä kukaan edes huomauttanut asiasta. En taaskaan herännyt kun kello soitti. Olen vain niin väsynyt. Päätäkin särkee ja tuntuu aivan kuin olisi pala kurkussa. Pelkkä ajatus siitä että ahdistaa, ahdistaa vain lisää ja se pala vain kasvaa. Eipä ole ensimmäinen kerta kun siellä kurkussa "on jotain" mikä ei lähde pois vaikka joisi/söisi jotain. Olisi niin paljon helpompaa olla terve.

Olenkin usein miettinyt että miksi en ole terve. Suvussani kulkee psyykkisiä sairauksia, mutta kyllä ympäristölläkin on ollut oma osuutensa. Myös sekin että miksi en parane? Muutaman vuoden kunnallisesta terapiasta ei ollut mitään apua. Ei mitään. Lääkityskin oli perseellään. Olisi pitänyt hakea toisenlaiseen terapiaan, mutta en uskaltanut koska pelkäsin olevani liian sairas saadakseni apua. Jos olisin saanut kielteisen päätöksen, olisin vain masentunut lisää.

Se että ajattelen näitä asioita "ääneen", ahdistaa. Toivottavasti tästä kirjoittamisesta kuitenkin olisi jotain hyötyä, pidetään tätä sitten vaikka ilmaisena terapiana.