Nyt se sitten tapahtui. Erosimme K:n kanssa. Olo on aivan kamala. Itkin koko eilisen päivän, sama olo jatkuu vielä tänään. Töissä ollessani täytyy pidättää itkua. Aamulla kun katsoin peiliin, silmäni olivat vieläkin aivan turvonneet ja punaiset. Olisin vain halunnut jäädä sänkyyn ja nukkua pahan olon pois.

Näimme K:n kanssa eilen. Yritin puhua ja kysellä. Itkin. Kaipasin lohdutusta, en saanut sitä. ( But you'll be alright now sugar. You'll feel better tomorrow)
Halasin K:ta kun lähdin. En olisi halunnut päästää irti. Oli kuitenkin pakko.

Tieto siitä etten enään vietä K:n kanssa aikaa, höpise turhista asioista, ole hänen lähellään, suutele hänen kanssaan, kosketa häntä, tekee oloni surulliseksi. Enemmänkin kuin vain surulliseksi.

Tiedän että olo on viikon päästä parempi, se ei kuitenkaan auta selviämään tästä päivästä paremmin.